tiistai 28. maaliskuuta 2017

Huisin hauska huiska

Olen erittäin laiska pyyhkimään pölyjä. Syynä tähän on, kuten monen muunkin epämotivoivan kotityön kohdalla, homman turhauttavuus. Mikään ei nimittäin ole ärsyttävämpää kuin rätin edellä kulkeutuva moskavana, joka käytännössä vain siirtyy paikasta A paikkaan B putsattavan esineen pinnalla päätymättä kuitenkaan pesuveden mukana viemäriin. Ehdin jo riemastua mikrokuituliinan siivoustuloksesta, mutta sekin ilo vaikutti olevan ennenaikainen. Jotenkin räsy vain menetti tehonsa jo muutaman käyttökerran jälkeen.


Mutta kappas vain, tähänkin ongelmaan on ratkaisu. Pölyhuiska! Eikä mikä tahansa sateenkaaren väreissä iloitteleva TV-shop-töyhdöke, vaan oikeista strutsinsulista tehty sutkutin. Hankin omani viime marraskuussa Tampereen kädentaitomessuilta Ketolan strutsitilan kojusta, jotakuinkin skeptisenä siitä, joudunko kuitenkin viimeistelemään jäljen märällä rätillä. Nyt kevään armottoman auringon alla olen todennut siivoustuloksen vähintäänkin omaan vaatimustasooni riittäväksi. Huiska myös imaisee näpsäkästi näppiksen syvyyksiin ajautuneet kissankarvat. Pöly ja moska varisevat vipasta, kun vartta kopsauttaa käteen tai pöydänreunaan.


Hauskinta huiskassa on kuitenkin sen tuottama fiilis. Jos riepu kourassa hilluminen saa olon tuntumaan kuivakalta kotirouvalta, strutsisulkaviuhkalla hipsuttelu kohottaa mielialan niinkin yleviin sfääreihin, että tuntee melkein olevansa hottis ranskalainen sisäkkö ja on jo vetämässä jalkoihin mustia korkkareita ja kiskomassa ylleen pitsiesiliinaa.


Yksi huono puoli huiskassa kuitenkin on: myös katit haluaisivat käyttää sitä. Vehjettä ei tarvitse laskea käsistään kuin hetkeksi, kun jompikumpi kissoista on jo iskenyt siihen hampaansa. Vaikka vippa ei siis ole siivousvälineeksi yhtään hullumman näköinen, näkyville sitä ei voi meidän taloudessamme jättää. Olisiko vähemmän lintumainen sateenkaarihipsutin kuitenkin tässä suhteessa parempi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?