sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Työhuoneen uusi sävy


Tässä paikka, jossa vietän päivisin sen verran paljon aikaa, että iltaisin en siinä jaksaisi enää kököttää, edes blogia päivittääkseni. Työhuoneeni nurkka. Rakas vihulainen. Vaikka ulkonäkö merkkaa minulle paljon, paikka on sisustettu pikemminkin käytännön kuin estetiikan sanelemana. Kelpuuttaisin työpisteeseeni enemmän kuin mieluusti vanhan pinnatuolin, puisen vintagepöydän ja pienen läppärin siihen päälle, mutta ergonomian, tilantarpeen ja työtehokkuuden kannalta valitsen silti kunnon työtuolin, tilavan ja säädettävän pöydän ja kaksi mohloa näyttöä. Työhuoneeni on siitä todella ihana, että saan nauttia luonnonvalosta ja maisemista koko seinän leveydeltä. Talvisin voin jopa retostella järvinäkymillä. Kesäaikaan näenkin sitten melkein pelkkää vihreää, sillä talomme edustalla pönöttää iso lehmus. Varjostus ei itse asiassa haittaa ollenkaan, koska ikkunat antavat etelään ja työhuone muuttuisi auringonpaisteessa ilman lehmusta melkoiseksi pätsiksi (kuten jo helmikuun auringossa meinaa käydä).


Turhaa krääsääkään ei pinnoilla pyöri, jotain pientä piristettä olen sentään koonnut seinälle ja ripustanut kattoon. Lyyraviikunan räyskä siirtyi pöydän kulmalle aivan hetki sitten, kun viherkasvikirjan kääntäminen sai minut miettimään ruukkurehujeni sijoittelua aivan uudestaan... Saisiko raukkaparka tuossa nyt sopivan määrän valoa, vai joutaisiko rotjake jo poikkaistavaksi?


Esittelin tämän saman tilan blogissa melko tarkkaan kaksi vuotta sitten. Jo silloin suunnittelin huoneeseen pientä muodonmuutosta, mutta lopullisesti sain tartuttua toiseen vasta viime vuonna, kun maalasin seinät lämpimämmiksi. Sävyn oli tarkoitus olla trendikäs beige-vaaleanpunainen, josta ei olisi oikein osaisi sanoa, kumpi se lopulta on. Minäpä valitettavasti osaan: väri on turhankin possunpunainen, mutta päätin makustella sitä kaikesta huolimatta. Tila näyttää joka tapauksessa ehdottomasti kodikkaammalta, ja sävy sointuu aika kivasti työtasojen harmaaseen ja nappaa myös mattoon.


Itseäni ihan huvittaa, kuinka samalta huone yhä näin kahden vuoden jälkeen näyttää. Jopa käsirasvapurkki ja purkkapussi ovat pysyneet paikoillaan, merkki on vain muuttunut! Ilmeisesti tämä setti vain toimii.