torstai 19. tammikuuta 2017

Seychellit: Mahé

Mahé on Seychellien pääsaari, jolle lentomme joulunalusviikolla siis laskeutui. Lentoasema oli pieni ja sympaattinen – muun muassa lähtöselvitystiskit olivat pelkän katoksen alla ulkotilassa! Ikävä yllätys reissussa heti alkuunsa rähjääntyneille ja väsyneille matkaajille oli, että asemalla piti vielä palauttaa maahantulolomake, mihin sai jonottamisen takia tärvääntymään kokonaisen tunnin. Toinen tunti vierähti autonvuokraushässäkässä. Olipa ainakin aikaa kuoriutua lentosukista ja talvikamppeista... Mutta sitten kun vihdoin pääsimme liikenteeseen, heti kulman takaa alkoi todellinen paratiisi.


Olimme päättäneet käyttää reissun ensimmäisen aamun ja iltapäivän "Mahén ympäriajoon" ennen asuinsaarellemme matkaamista, joten lähdimme valumaan etelää kohti. Heti ensimmäisestä taajamapahasesta oli kuitenkin poikettava ostamaan jäätelöt. Voin muuten kertoa, että tämä unettoman yön viettänyt, helteen rajusti yllättämä matkalainen nautti mehujäätelöstään ehkä enemmän kuin mistään jädestä ikinä – hiekkarannalla puunrungon päällä varpaat hiekassa istuen ja pienten taskurapujen toilailuja hämmästellen. Yllä olevat kuvat ovat kuitenkin sieltä aivan eteläisimmästä kärjestä, jonka nimi oli ilmeisesti Police bay. Tuntui ihan hullulta, että näin upea ranta oli aivan tyhjillään! Ilmeisesti Seychelleillä rannoista on suorastaan ylitarjontaa (itse asiassa luin, että pelkästään Mahélla on 75 hiekkarantaa). Juuri muuta kuvastoa ensimmäiseltä päivältä ei sitten olekaan, koska lopun ajelimme enemmän tai vähemmän suorittamalla, väsyn ja uupumuksen painaessa silmiä.


Palasimme Mahélle kuitenkin vielä matkan viimeisiksi kahdeksi päiväksi. Nyt ohjelmassa oli piipahdus Mornen kansallispuistoon. Mies halusi tietenkin valloittaa Seychellien korkeimman kohdan, Morne Seychellois -nyppylän (905 m). Tarvoimme metsäpolkua, jonka alun opasteessa heti kyllä peloteltiin, että reitti on pelkkää jatkuvaa ylämäkeä perille asti. Alussa saimmekin puuskuttaa, mutta jalat hakeutuivat oikeaan rytmiin yllättävän nopeasti, eikä reitti ollutkaan niin ylitsepääsemätön kuin ensin vaikutti. Nousun aikana ilma kävi aina vain kosteammaksi, ja lopussa puut olivat jo aivan sammalen kuorruttamia. Satumaisen kaunista! Lapsena ihastelin aina vähänkin sammalpohjaisia metsiä, joten nyt oli sanomattakin selvää, että olin ihan fiiliksissä. Eivätkä ne huipun maisematkaan hullumpia olleet (miestä vain vähän jännitti). Paluumatkalla meidät yllätti rankka sade, mutta onneksi alas laskeutuminen sujui nousua rivakammin. Ja onneksi tarjolla oli luonnon omia sateenvarjoja.


Halusimme myös tehdä paremman katsauksen pääkaupunki Victoriaan, jonka läpi olimme aiemmin vain ajaneet pikaisesti (tai no, ruuhkassa jumittaen). Paikka oli kuitenkin nopeasti kierretty. Kaupoissa myytiin lähinnä turistitavaraa tai muuta epäkiinnostavaa krääsää, ketjuliikkeitä ei ollut lainkaan. Kiinnostavinta oli elämä torikadulla Market streetillä. Siellä pauhasi letkeä musiikki ja kauppaa tehtiin melko rennolla otteella. Ruokatorilta olisi saanut edullisesti muun muassa paikallista sahramia ja teetä. Me emme tainneet ostaa kuin vettä, sitä kului kuumuudessa pullokaupalla.


Paikan kuriositeetteja olivat keskustan pieni hindutemppeli ja keskellä risteystä pönöttänyt kellotorni, jonka mallina on ollut Big Ben. Temppelin sisälle emme päässeet kurkistamaan, koska ovet oli juuri suljettu, kun kävelimme sen ohi. Autolla ajamisesta on lopuksi mainittava sananen vielä erikseen! Vaikka kökötin vain pelkääjän paikalla, minulla oli aluksi suuria vaikeuksia keskittyä maisemien ihailuun, koska tiet olivat todella kapeita ja useimmiten asfaltti loppui jyrkkään, useamman kymmenen sentin pudotukseen! Lentoaseman ja Victorian liepeillä liikenne oli myös kovin ruuhkaista, mutta kauempana onneksi jo rauhallista. Ja lisäksi vasemmanpuoleista. Lähes kaikilla oli allaan pieni Hyundai i10, meillä reissun lopuksi hauska mutta kuppainen ikivanha Suzuki Jimny, jonka kangaskatto retkotti tuulessa! Yllä näkyy todisteaineistoa tietyöstä: toinen kaista oli poissa pelistä, koska lapiomiehillä oli hommat kesken. Jotenkin niin seychelliläistä.

Katso myös Seychellit: Praslin ja Seychellit: La Digue

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?