perjantai 27. tammikuuta 2017

Dulce de leche

Kuiva-ainekaapin perukoilla puolisen vuotta pyörineet maitotiivistetölkit herättivät minussa vihdoin kaamean kinuskinhimon, joten päätin keittää ne dulce de lecheksi.


Jos makeutettu maitotiiviste ei nimenä vielä soita kelloja, niin kyseessä on siis maito, josta on vettä haihduttamalla saatu paksua tiivistettä. Sitä saa hyvin varustetuista ruokakaupoista 397 gramman tölkeissä (valmistajia ainakin Dovgan, Törsleffs, Hagen-Gruppen ja Markomilk). Pönikän kyljessä saattaa lukea myös makeutettu kondensoitu maito. Siitä saa siis keittämällä tajuttoman hyvää kinuskia eli dulce de lecheä! Helpommalla toki pääsee, kun ottaa sieltä kaupan hyllyltä tuotteen, jossa lukeekin makeutettu karamellisoitu maitotiiviste. Siinä keittelyt on jo hoidettu valmiiksi.


Omassa kaapissani oli kuitenkin kolme purnukkaa keittämätöntä maitotiivistettä, jota olin hamstrannut leivontahommia varten ("raakana" olen käyttänyt sitä ainakin vadelma-juustokakkujäätelöön). Lykkäsin purkit talouden isoimpaan kattilaan ja keittelin menemään. Samalla vaivalla valmistui koko kolmikko.

Dulce de leche

1 tölkki makeutettua maitotiivistettä

Poista maitotiivistetölkistä etiketti ja liima huolellisesti. Laita tölkki isoon kattilaan ja kaada päälle niin paljon vettä, että tölkki peittyy kunnolla. Kuumenna vesi kiehuvaksi, alenna sitten lämpöä ja anna porista hiljalleen 2,5–3 tuntia kannen alla. On tärkeää, että tölkki on jatkuvasti kokonaan veden peitossa ja että vesi vain helmeilee eikä kiehu. Lisää tarvittaessa kattilaan kuumaa vettä keittämisen aikana. Nosta kuuma tölkki kattilasta, huuhtele se kylmässä vedessä ja anna jäähtyä.


Menin innostuspäissäni sörkkimään vastakeitettyä kinuskia lusikalla, joten kuvassa se näyttää ikävän ryynimäiseltä. Jäähdyttyään se on kuitenkin samettisen sileää.

Ennen kuin ryhdyt keittopuuhiin, on kuitenkin paikallaan pieni varoituksen sana. Ellet satu omistamaan jo romutusuhan alla olevaa huonokuntoista kattilaa, kehotan käyttämään hetken aikaa etikettiliiman poistamiseen. Pienikin määrä liimaa kertyy nimittäin sitkeäksi kerrokseksi kattilan seinään ja voi pilata koko astian! Itse totesin hyväksi konstiksi nyrhiä ensin isoimmat rääpäleet pois vanhalla morapuukolla ja jynssätä loput sitten karhunkielellä. Mieluummin jyystän hetken purkinkylkeä kuin tunnin ison kattilan sisusta! Jälkimmäistäkin olen kokeillut, en suosittele.


Kinuski on niin hyvää, että joku makomaha voisi laappia sen suoraan tölkistä päin, mutta itse halusin käyttää sitä leivonnassa. Eli ryydittää jo sellaisenaan makean möhnän sokerilla ja voilla... Niinpä tein ihanan äitelän suola-kinuskiblondien, jonka välistä dulce de leche tursuaa mukavasti. Tätä ei sitten tarvitsekaan syödä kuin pikku pala, niin jo on makeannälkä tiessään. Loput kaksi purkkia painuivat takaisin kaapin nurkkaan tulevia herkkuhetkiä odottelemaan. Keitetty kinuski säilyy vielä pitkään ihan vain huoneenlämmössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?