maanantai 19. joulukuuta 2016

Suolaista hyvää

Viimeiset puolisen vuotta olen ollut epätavallisen laiska leipuri. Kun aiemmin paakelseja syntyi pahimmillaan parikin viikossa, nykyään sähkövatkaimeni surisee huomattavasti harvaksemmin. Ettei vain syynä olisi keväinen, häiden kakkubuffettiin tähdännyt leivontayliannostus? Jotenkin on vain käynyt niin, että viime aikoina uunistani onkin noussut suolaisia herkkuja.


Olin kerran aiemmin tehnyt karjalanpiirakoita ihan itse, ja kuiva-ainekaapin perukoilla pyörivä ruisjauhopussi herätti innostuksen kokeilla rypytyshommia toistamiseen. Jo vuosia sitten leivoin toki piirakoita isommalla porukalla martoissa, ja ohjeenkin kaivelin niiltä ajoilta. Nyttemmin huomasin, että tuo aivan samainen resepti löytyy netistä K-ruoan sivuilta.

Kova hommahan piirakoista on, mutta itse asiassa eniten aikaa vie täytepuuron keittäminen. Edelliskertainen ärsyynnykseni puuron pohjaan palamisesta oli vielä sen verran hyvin muistissa, että päätin tällä kertaa testata Kiehu-maitoa. Tuote taisi toimia, sillä nyt en juurikaan polttanut puuroa tai päreitäni. Karjalanpiirakoista tuli oikein meheviä ja jopa yllättävän nättejä.


En ole koskaan oikein välittänyt jouluruoista, mutta joululimpun leipominen on ollut nyt useamman vuoden perinteeni. Ruokahifistelijäkaverini Krisun reseptillä syntyy mahtavia leipiä! Taikinasta tulee kuusi limppua, mutta en ole silti lähtenyt pienentämään sitä, koska ylijäämäpiimä jäisi meillä vaille käyttöä. Näin limppuja riittää sitä paitsi vaikkapa vanhempien joulupöytään vietäväksi.

Jos leipiä kuitenkin jää yli, ne voi nakata pakastimeen, koska ne maistuvat oikein hyvältä myös sulatettuina. Yhdestä asiasta olen kuitenkin tarkka: meillä leipien annetaan aina sulaa omaan tahtiinsa huoneenlämmössä, eikä niitä koskaan sulateta mikrossa, jolloin niistä tulee ikävän sitkeitä.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Talvihorros


Kulunut alkutalvi on tuntunut jotenkin ponnettomalta ja tahmealta. Sinänsä aivan syyttä, sillä töitä on ollut sopivanlaisesti ja sosiaalistakin elämää jopa sen verran, että jonkinsorttista kekkeröintiä tai ruokajuhlaa on ollut ohjelmassa peräti viimeisenä kuutena viikonloppuna.


Arki onkin sitten ollut kahta hiljaisempaa. Mies on jo viikkojen ajan lähtenyt joka maanantai tai tiistai työmatkalle ja palannut perjantaina. Itse olen vain nyssyttänyt kotona kissojen kanssa. Kateistakin taidan tosin olla tylsää seuraa, ja ilman miehen laserosoitinta nekään eivät pääse leikkimään suosikkileikkiään, punaisen pisteen jahtausta. Onneksi tänään saapui postissa sentään uusi lelukeppi.


Ja joo, eivät nämä pirun pimeys ja kylmyys ainakaan edistä virkistymistä. Kun valot sammuvat jo kolmen jälkeen, loppupäivä tuntuu saman tien kääntyvän yöhön. Puen sisälläkin kaksi kerrosta pitkähihaisia, eikä elämästä todellakaan tulisi mitään ilman villasukkia. Joskus vedän niiden päälle vielä Reinot. Joinain iltoina sitä on oikein odottanut, että kello tulisi niin paljon, että pääsisi nukkumaan!

Taidan olla loman ja pienen hereille ravistelun tarpeessa, mutta onneksi sitä ei tarvitse odottaa enää kuin viikon verran. Luvassa on nimittäin erikoisin jouluni koskaan, tai näin ainakin puitteiden puolesta uskon...