tiistai 27. syyskuuta 2016

Tosi spessut falafelit

Moni viettää nykyään pizzaperjantaita. Minä olen sen sijaan lanseerannut elämäämme eräänlaisen spessuruokaperjantain. Koska käyn mielestäni turhankin harvoin kahviloissa tai ravintoloissa ja lounaankin syön aina omassa kotiruokalassa, haluan nykyään juhlistaa päättyvää työviikkoa erityisruoalla. Se nautitaan joko jossakin kaupungin ravitsemusliikkeistä tai valmistetaan hartaudella omassa keittiössä – pääasia, että perjantain ruokailuhetkestä tulee mukava ja odotettu kokemus. Miehen kanssa vietetty laatuaika ei sekään ole yhtään pahitteeksi.


Kotikokkailuviikolla syötäväksi valikoituu useimmiten jotain hieman hitaammin valmistuvaa "epäarkiruokaa". Viime viikolla päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni uppopaistettuja falafeleja. Taikinaan tuli kikherneiden lisäksi runsaasti korianteria ja lehtipersiljaa, ja sen maku olikin oikein hyvä. Tuumailin, että tätähän voisi syödä jopa raakana.


Ja raakana me sitä sitten söimmekin. Ensimmäiset falafelit hajosivat paistettaessa muhjuksi. Loput pallurat käristyivät kyllä liiankin hyvin pinnasta mutta jäivät sisältä täysin veteliksi, vaikka kävin läpi lieden kaikki eri tehot ysistä ykköseen. Lisäksi taikina oli alkujaankin niin löysää, että jouduin käyttämään sen muovaamiseen jauhoja. Lopulta sain aikaiseksi joukon epäkelpoja falafeleja ja kaamean sotkun. Onneksi maistelin palleroita paistamisen ohessa niin hyvällä tahdilla, että ärrimurri ei sentään päässyt yllättämään kokkailun lomassa. Kämppä tosin käryää edelleenkin paistorasvalta.

Kokeilu oli loppujen lopuksi ihan hauska, vaikka kunnon tulosta ei syntynytkään ja epäonnistumisen syy(t) jäi ehkä ikuiseen pimentoon. Jos ei muuta, niin ainakin saimme viimein lopullisen kimmokkeen digitaalisen lämpömittarin ostoon. Spessuruokaperjantai saa siis jatkoa myöhemminkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?