keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Hääkimpun jatkoaika


Tasan neljä kuukautta sitten minulla oli hääkimppu, josta ensimmäisenä ja tärkeimpänä toivomuksenani olin esittänyt, että siinä on oltava mehiruusu. Tänään tuo vihreä ruusu kasvaa melko tyytyväisen oloisena muhevassa mullassa.


Nappasin mehin talteen vesilasiin, kun viskasin kimpun muut kukat kuihtuneina kompostiin. Yllätyksekseni tuo nysä kasvatti komeat juuret, jotka lykkäsin jonkin ajan päästä omatekoiseen betoniruukkuun. Ja niin hääpäivän ja -kimpun tarina jatkuu romanttisesti työhuoneeni pöydällä.
Kuva kimpusta: Blummari

tiistai 27. syyskuuta 2016

Tosi spessut falafelit

Moni viettää nykyään pizzaperjantaita. Minä olen sen sijaan lanseerannut elämäämme eräänlaisen spessuruokaperjantain. Koska käyn mielestäni turhankin harvoin kahviloissa tai ravintoloissa ja lounaankin syön aina omassa kotiruokalassa, haluan nykyään juhlistaa päättyvää työviikkoa erityisruoalla. Se nautitaan joko jossakin kaupungin ravitsemusliikkeistä tai valmistetaan hartaudella omassa keittiössä – pääasia, että perjantain ruokailuhetkestä tulee mukava ja odotettu kokemus. Miehen kanssa vietetty laatuaika ei sekään ole yhtään pahitteeksi.


Kotikokkailuviikolla syötäväksi valikoituu useimmiten jotain hieman hitaammin valmistuvaa "epäarkiruokaa". Viime viikolla päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni uppopaistettuja falafeleja. Taikinaan tuli kikherneiden lisäksi runsaasti korianteria ja lehtipersiljaa, ja sen maku olikin oikein hyvä. Tuumailin, että tätähän voisi syödä jopa raakana.


Ja raakana me sitä sitten söimmekin. Ensimmäiset falafelit hajosivat paistettaessa muhjuksi. Loput pallurat käristyivät kyllä liiankin hyvin pinnasta mutta jäivät sisältä täysin veteliksi, vaikka kävin läpi lieden kaikki eri tehot ysistä ykköseen. Lisäksi taikina oli alkujaankin niin löysää, että jouduin käyttämään sen muovaamiseen jauhoja. Lopulta sain aikaiseksi joukon epäkelpoja falafeleja ja kaamean sotkun. Onneksi maistelin palleroita paistamisen ohessa niin hyvällä tahdilla, että ärrimurri ei sentään päässyt yllättämään kokkailun lomassa. Kämppä tosin käryää edelleenkin paistorasvalta.

Kokeilu oli loppujen lopuksi ihan hauska, vaikka kunnon tulosta ei syntynytkään ja epäonnistumisen syy(t) jäi ehkä ikuiseen pimentoon. Jos ei muuta, niin ainakin saimme viimein lopullisen kimmokkeen digitaalisen lämpömittarin ostoon. Spessuruokaperjantai saa siis jatkoa myöhemminkin.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Ulkoilmaelokuvissa

Tietyt perinteet ovat mukavia, ja tykkään toistaa onnistuneita konsepteja. Kuten nyt vaikka jo kahtena vuonna aiemmin järkkäämääni ulkoilmaelokuvanäytöstä. Niinpä elo–syyskuun vaihteen perjantai varattiin hyvissä ajoin jo yleisönkin toivomuksesta leffaillalle meidän etupihalla. Eikä tapahtumaa tarvinnut tälläkään kertaa perua huonon sään vuoksi, vaan ilta oli miellyttävän lempeä ja kauniisti hämärtyvä.


Paikalle oli pölähtänyt jälleen mukavankokoinen joukko eri yhteyksistä tuntemiani tyyppejä – siitä huolimatta, että kukaan ei tiennyt leffaa etukäteen (en edes minä itse). Tärkeintä tuntuikin olevan elokuvaillan tunnelma ja loppuvan kesän fiilistely. Ja ehkä vähän nyyttäritarjoilutkin, joihin kuului tällä kertaa muun muassa omatekoista vadelma- ja pistaasisorbettia, omenapiirakkaa ja tietysti lämmittävää teetä.


Jos huivia ja hanskoja on pakko alkaa kiskoa taas päälle kesän jälkeen, kaiketi paras tapa aloittaa kerrospukeutumis- ja vaatevarustelukausi on tehdä se näin positiivissa merkeissä. Saipahan samalla hyvän tekosyyn sytyttää ensimmäistä kertaa myös kynttilät ja koristevalot. Ehkä se syksy saa nyt tulla.