keskiviikko 17. elokuuta 2016

Häämatka Islantiin, osa 3

Häämatkan "luonto-osuus" alkoi jo vedellä viimeisiään, kun ryskytimme pitkin Kjölur-erämaatietä kohti etelää ja Reykjavíkia. En kuitenkaan osannut vielä aavistaa, että reissun päräyttävimmät maisemat olivat vasta edessä. Vai mitä sanotte tästä:


Olin lentää pyrstölleni, kun nämä Kerlingarfjöll-vuoriston näkymät lävähtivät verkkokalvoilleni. Eihän tällaista paikkaa ole olemassakaan! Mutta Islannissapa on, ja juuri siksi se valikoituikin häämatkakohteeksemme. Punertavat vuorenrinteet, kiehuvan kuumat lähteet ja jäiseen turkoosiin vivahtavat lumipeitteet tekivät etenkin minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ehkä, jos vuoriston nimi tarkoittaa suomeksi ämmävuoria, koin sen itselleni jotenkin erityisen merkitykselliseksi... Mies nimittäin kohkaa edelleen eniten Sprengisandur-tien autiomaamaisemista. Ja rallibaanasta.


Ennen ihmisten ilmoille palaamista halusin vielä viimeisen kerran istahtaa luonnonvaraiseen kuumaan lähteeseen, ja niinpä kävimme ottamassa kylvyn Hrunalaug-nimisessä paikassa. Tätä lähdettä ei varsinaisesti mainosteta missään, ja netin palstoilla alueen omistaja on huudellut jopa sulkevansa koko paikan, mutta niin vain lähteen vieressä oli oikein rahalipas "pääsymaksua" varten – vaikkei maksamista kukaan tietenkään valvonutkaan. 1 000 kruunua (noin 7,40 euroa) ei mielestäni ollut ihan mahdoton hinta hienosta kokemuksesta omassa rauhassa luonnon keskellä, etenkin kun omistaja pitää turistien jäljiltä paikat siisteinä ja käy jopa tyhjäämässä paikalle tuomansa roskiksen. (Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Blue Lagoonin standard-luokan pääsymaksu on kesäsesonkina huikeat 50 euroa!)


Häämatkan viimeiset 2,5 vuorokautta kulutimme Reykjavíkissa. Kaupunki on toki virkeä ja sympaattinen, mutta jouduimme toteamaan, että sen jo edellisellä reissulla nähtyämme aika tuli nyt pitkäksi. Keskustan putiikeissa myydään pääosin turistikrääsää ja kalliita villapaitoja, eivätkä ravintolakokemuksemme olleet aivan nappisuorituksia (Slippbarinnin huikeaa brunssia lukuun ottamatta, suosittelen!). Onneksi Airbnb-kämppämme oli sentään värikkään viihtyisä taiteilijakoti, kaduilla tuli vastaan roppakaupalla kissoja siliteltäviksi ja ajan sai kulumaan mukavasti myös uimahallissa muljuen. Emme oikein taida olla kaupunkilomailijoita... Ehdottomasti hienointa Islannissa onkin sen uskomattoman monimuotoinen ja ainutlaatuinen luonto, jossa riittää tutkittavaa pidemmäksi aikaa. Miehen mukaan Islantiin onkin joskus matkustettava vielä kolmannen kerran.

(Jos missasit edelliset osat matkakertomuksestamme, löydät ne täältä: 1 ja 2.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?