perjantai 12. elokuuta 2016

Häämatka Islantiin, osa 1

Islanti ei ollut meille itsestäänselvä häämatkakohde, mutta se meille oli selvää, että paikan päällä sydäntalvella käyneinä halusimme ennemmin tai myöhemmin nähdä myös saaren kesän. Pakko myöntää, että tuntui hieman päättömältä uhrata koti-Suomen vähäisiä kesäpäiviä Islannin varmaan viileyteen (keskimääräinen lämpötila 15 astetta). Ja varata melko hinnakkaita lentoja, kun Heklan purkautumisuhalla oli juuri mässäilty uutisissa. Hinku Islantiin kävi kuitenkin sen verran kovaksi (etenkin miehen puolelta), että löimme kohteen lukkoon. Tämä häämatka ei olisi romanttisia iltakävelyjä leppeässä kesäilmassa, bikineissä hillumista hotellin altaalla drinkki kädessä eikä pelkkää pussailua ja auringonottoa lepolassessa. Tämä häämatka olisi rallikaahausta sora-autiomaan kuppaisilla teillä, mäkien könyämistä meikittä ja kuraisissa kuorivaatteissa ja nukkumista auton takakontissa kerrospukeutuneena (ja silti kylmissään). Ja se osoittautui upeimmaksi reissuksi koskaan.







Islanti on esteetikoille sopiva reissukohde. Mekin matkasimme sinne maisemien takia. Niitä löytyi yltäkylläisesti vaikkapa Landmannalaugarilta, jonka loputon avaruus jäi miehellä melko päällimmäisenä mieleen. Teimme tällä Heklan kupeessa sijaitsevalla alueella muutaman tunnin reippailun, minkä aikana kohtasimme jos jonkinlaisia näköaloja. Karua, sammaloitunutta kivikkoa, lumilaikkuja, vesiputouksia, oranssia hiekkaa, sulamisvesien turkooseja suistoja... Reippailun lopuksi oli mukava istahtaa kuumaan lähteeseen, etenkin kun pilviverho oli siinä vaiheessa jo hienosti avautunut, ja auringonsäteet kimmelsivät vedessä.





Landmannalaugarilta jatkoimme Sprengisandurille, maan pohjois-eteläsuunnassa halkaisevalle tielle, joka oli myös matkan mieleenpainuneimpia osuuksia. Mies ryskytti sitä vuokramaasturillamme kaikkiaan kuusi tuntia, 38 kilometrin keskinopeudella, varmasti jossakin euforisessa transsissa. Tie oli pitkä ja erittäin kivinen, mutta myös monttuinen, kapea, äärimmäisen karu ja ylitettävien jokien raidoittama. Joku sanoisi sitä varmasti tylsääkin tylsemmäksi, mutta meille se oli unohtumaton elämys. Yövyimme reitin varrella mersumme peräloosterissa ja heräsimme aamulla ihmeellisen kirkkaaseen auringonpaisteeseen, jota emme olleet Islannin-matkalta lainkaan odottaneet. Loppumatkalla kohtasimme vielä joukon issikoita, siellä keskellä ei-mitään. Aika satumaista.

Tarina jatkuu, pysy kanavalla!

EDIT: Seuraavat osat löydät täältä: 2 ja 3.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?