torstai 9. kesäkuuta 2016

Pöytärekvisiitta

Pöytäkoristelut olivat häiden to do -listan kohta, jonka pähkäilyyn käytin yllättävän vähän aikaa, johtuen ehkä siitä, että tykkään minimalismista. En halunnut täyttää pöytiä tilpehöörillä, tekotimanteilla tai vastapäisen vieraan pään peittävillä korkeilla kukka- tai kynttiläasetelmilla. Ajattelin, että pöytiin tulisi kuitenkin vesikannut (joita ei sitten tullutkaan) ja valikoima vieraiden juomalaseja, joten niissä olisi yllin kyllin tavaraa muutenkin. Niinpä lähdin liikkeelle välttämättömyyksistä: pöytänumeroista.


Meillä oli ison vierasmäärän takia valmiiksi mietitty istumajärjestys, joten pöydät piti numeroida. Rouheaan tehdasmiljööhön ja omaan tyyliimme istui mielestäni passelisti yksinkertainen betonijalkainen pidike ja siihen simppeli numerolappu, valitulla hääfontilla tietenkin. Tai jos totta puhutaan, ideahan lähti puolittain myös siitä, että betonihommat olivat minulle entuudestaan tuttuja ja mieleisiä, joten osasin ja halusin valaa pidikkeet itse. Muoteiksi valikoitui lapsille tarkoitettujen Rainbow'n hedelmärahkojen purkit, joita myytiin näpsäkästi kuuden pakkauksissa. Työ sujui todella helposti, ja surrilangatkin tulivat aivan betonimötikän keskelle, kun tämmäsin ne kiinni rahkapurkkien reunoille maalarinteipillä.


Paikkakorttien toteutus taidettiin lyödä lukkoon sillä sekunnilla, kun näin Pinterestissä kuvan näistä kaksiosaisista kaunokeista. Eleetöntä pienellä jujulla, sehän oli suorastaan koko häidemme teema. Näistä paikkakorteista innostui jopa mies, ehkä niissä oli jotain insinööriluonteeseen vetoavaa. Askarreltavaa korteista kyllä oli (2 x 121 osaa), mutta onneksi paperileikkuri on keksitty. Lovien leikkaamista taas helpotti se, kun piirsin saksiin merkin, kuinka syvälle viillon tulee ulottua. Ja kun leikkasin lovet jokaiseen etu- ja takakappaleeseen pareittain, jolloin ne tulivat nätisti samalle korkeudelle. Jestas, mitä neronleimauksia humanistilta!


Mutta pitihän pöytiin jotain koristeellistakin keksiä! Taas kerran lankesin Pinterestin lumoihin ja löysin sieltä idean lieriönmuotoisista maljakoista, joissa oli uppeluksissa olevia oksia ja kaiken kruununa kellukynttilät. Niinpä nakki lankesi lasinpuhaltajaäitelleni, joka teki ihan meitä varten 60 maljakkoa (!). Finnmarin kellukynttilät löytyivät Prisman hyllyltä. Yllä oleva kuva on huhtikuulta, jolloin testasin maljakoissa varta vasten hiirenkorville puhjetettuja koivunoksia. Oletin viime vuoden perusteella, että häidemme aikaan koivuissa olisi vain pienet lehdet, mutta toukokuun lämpöaalto pisti suunnitelmani uusiksi – lehdet olivatkin aivan täysikasvuisia! Niinpä ajatus siroista koivunoksista vaihtui sesongin mukaan syreeninkukkiin. Molemmissa oli kuitenkin sama pieni ongelma: kasvit tuppasivat nousemaan pinnalle (osa koivunoksista oli sentään niin haaraisia, että ne tavallaan kiilautuivat maljakon seinämiä vasten). Oksien alapäähän olisi voinut sitoa pikku painoja, tai ne olisi voinut tuikata maljakon pohjalle laitettuun lasi- tai kivimurskaan, mutta en sitten jaksanut tätä enää harmitella vaan annoin olla. Se mikä puolestaan pienesti harmitti oli, että pitopalvelu oli sytyttänyt kaikki kynttilät jo ennen hääjuhlan alkua, vaikka tarkoitus oli laittaa ne palamaan vasta illan hämärtyessä. Tämä taisi olla suurin harmitukseni koko häissä, joten ehkä minulla ei ole syytä napinaan, kun kaikki meni muuten niin hienosti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?