sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Häätyhjiö


Viikonloppu eikä mitään tekemistä – todella pitkästä aikaa. Kuluneella viikolla pistin jo pari työpäivää puolittain lekkeriksi ja ehdin jopa lukea kokonaisen romaanin takapihan lepolassessa, kun aurinko sattui paistamaan niin mukavasti eivätkä työkiireet enää painaneet tiistaisen kirjakäännösdediksen jälkeen. Häiden jälkeen on tuntunut todella tervetulleelta vetää vähän lonkkaa ja tuuletella ajatuksia scifikirjallisuuden parissa.


Vielä tänään arkistoin kutsumateriaaleja parempaan säilöön ja heitin kuihtuneen hääkimpun kompostiin (jotenkin todella sydäntäsärkevää – yhä hengissä olevat neilikat ja mehitähden nypin sentään talteen). Hääpuku pitäisi vielä viedä pesulaan ja loput lainatavarat palauttaa kavereille ja vanhemmille. Yhä talossa levällään olevat muistot hääpäivästä siivoutuvat piiloon yksi kerrallaan.


Olen nauttinut siitä, että nyt on taas aikaa vaan olla ja tylsistyä, mutta en voi kieltää, etteikö olisi haikeaa, että häät ovat nyt takana päin. Niitä valmisteltiin kuitenkin 11 kuukautta, joista viimeiset neljä intensiivisesti. Ihan samanlaista rumbaa en kestäisi toista putkeen, mutta vaikka esimerkiksi luulin, että kymmenen kakun tekeminen buffettia varten saisi minut saamaan tarpeekseni leipomisesta (ja kakkujen syömisestä) joksikin aikaa, jo eilen taas tartuin sähkövatkaimeen ja tekaisin ehkä ällömakeimman leipomukseni koskaan. Häiden soittolistan pyöriessä taustalla. En kai vain ole hieman sentimentaalinen...


Vaikka häihin tietenkin liittyy omat tunnesiteensä, taidan vain olla luonteeltani ihminen, joka kaipaa koko ajan itselleen tekemistä, jotain mitä suunnitella ja järjestellä. Olisiko seuraava projekti sitten työhuoneen maalaaminen, puutarhan myllertäminen vai jotain aivan muuta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?