maanantai 6. kesäkuuta 2016

Häälehti


Suuri häihimme liittyvä voimainponnistus oli oma 12-sivuinen häälehti, jonka idean bongasin syksyllä Pinterestistä (etsi hakusanalla wedzine). Olin jo muksuna halunnut toimittajaksi ja väkertänytkin omia pikku läpysköitäni, joten kun minulla nyt oli mahdollisuus ennätyssuureen levikkiin ja lukijamäärään, en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä.


Häälehden työnimi oli melko mielikuvituksettomasti Häälehti, mutta kun vielä hääviikollakaan mieleen ei ollut juolahtanut nerokkaampaa vaihtoehtoa, nimi jäi pysyväksi. Toisaalta ehkä se vain sopi häidemme tyyliin... Häälehti alkoi tietenkin pääkirjoituksella, johon sepitimme pienen hääaiheisen johdannon. Käytännön osioina lehti sisälsi ohjelman ja ruokalistan, joten se toimitti myös vieraiden pöydissä yleensä nököttävien "infotötsien" virkaa. Siinä pääsimme myös kätevästi taustoittamaan eriskummallisesta juhlapaikastamme arvatenkin herääviä kysymyksiä. Tätä et tiennyt hääparista -osio taas taustoitti morsiamen ja sulhasen elämää niille vieraille, jotka eivät olleet vielä paremmin ehtiä tutustua toiseen (tai kumpaankaan) puolisoon. Se sisälsi perustietojen eli kotipaikan, opiskelutaustan jne. lisäksi myös pikkukivaa knoppitietoa hääparista.


Eniten työtä meille teetti vieraiden esittelyiksi nimeämäni osio, jossa siis kuvailimme kaikki 121 vierasta lauseella parilla. Aloitin esittelyiden kirjoittamisen kuukausikaupalla ennen häitä, joten minulla oli aikaa miettiä jotain hauskaa ja kiinnostavaa jokaisesta vieraasta ja vielä muotoillakin lauseet iskevästi (tai niin ainakin yritin). Sulholla työ jäi osittain hieman viime tinkaan, mutta ainakin kavereiltaan hän kuuli hyväksyvää ja positiivista palautetta runoiluistaan. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut näistä mieltään – olen kuullut, että sellaistakin on toisten häissä sattunut. Esittelyiden tarkoitus oli nimittäin toimia huomionosoituksena jokaiselle vieraalle ja tietyllä tapaa "tutustuttaa" vieraat toisiinsa. Tekstejä pohtiessa tuli samalla mietittyä hetken aikaa joka ikistä vierasta ja yhteisiä muistoja, mikä oli myös todella antoisaa.


Takasivulla tarjosimme vielä viimeisen viihdepläjäyksen tarinoidessamme, miten tähän (eli naimisiinmenoon) oikein päädyttiin. Kuka kosi – vai kosiko sittenkään?

Tulostimme lehteä kolmisenkymmentä kappaletta, mutta juhlatilaa siivotessamme löysimme enää seitsemän läpyskää. Moni halusi ilmeisesti jatkaa lehteen perehtymistä vielä kotonaankin, ja hyvä niin. Olemme siitä otettuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?