maanantai 13. kesäkuuta 2016

Aikajana

Monissa häissä on jonkinlainen sähköinen tai paperinen esitys hääparin elämänkaaresta lapsuudesta nuoruuteen ja lopulta aikuisuuteen – vaikkapa diashow'n tai seinälle kiinnitettävän valokuvakollaasin muodossa. Tällainen "aikajana" oli myös meidän häissämme.


Meidän aikajanamme oli tosin kokonaiset 3,6 metriä pitkä ja pienen seinänpätkän peittävä lärpäke. Sen lisäksi, että olimme keräilleet meistä molemmista kuvia koko elämän varrelta, pyysimme niihin jokaiseen lyhyen "kuvatekstin" henkilöiltä, jotka olivat tunteneet meidän kuvanottoaikoihin. Häävieraita työllistämällä aikajanaan tulikin kokonaan uudenlaista perspektiiviä. Nyt siitä ei ainoastaan nähnyt, miltä olimme näyttäneet vauvoina ja teineinä, vaan myös sai jonkinlaisen käsityksen meidän persoonistamme tai vaikka kiinnostuksen kohteistamme. Minulle oli tärkeää myös se, että tekstit kirjoitetaan käsin – siten niistä tuli erityisen persoonallisen näköisiä.


Sitä paitsi olihan se nyt mielenkiintoista ja jännittävää tietää, mitä kukakin sukulainen tai ystävä muistaa yhteisestä historiastamme! Tarinat olivat ilahduttavia, koskettavia ja tietenkin myös hauskoja.


Aikajanan lopussa meidän omat valokuvahaaramme yhtyivät samaksi viivaksi, jolle liimasimme kuvia yhteiselomme ajalta. Näihin valokuviin kirjoitimme tekstit itse. Näin tunneskaala täydentyi vielä pienellä siirappisuudella. Kuinka liikkistä!

Tykkäsin tosi paljon ideasta, ja aikajana näytti kiinnostavan myös vieraita. Toteutus olisi voinut olla nätimpikin, mutta riittävän siisti se oli ainakin omaan makuumme (kuvat on otettu häiden jälkeen, joten aikajana on jo hieman rähjääntynyt). Kiitokset vielä kaikille kuvatekstit runoilleille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?