torstai 28. huhtikuuta 2016

Häämötys

Häihin on enää kuukausi. Moni asia on vielä vaiheessa, mutta hyvin montaa asiaa on ainakin jo aloitettu. Viimeisteltävää on paljon. Edistystä tapahtuu kuitenkin joka päivä. Esimerkiksi eilen pidin palaverin floristin kanssa, sovin koemeikkiajan, olin yhteyksissä juhlapaikkaan, ilmoitin vieraiden määrän ja erikoisruokavaliot pitopalvelulle ja hinkkasin istumajärjestystä. Lisäksi olen muun muassa maalaillut tienvarsikylttejä, tehnyt pöytäkoristekokeiluja, leiponut koekakkuja ja mallaillut paikkakortteja. Mitä enemmän alkaa tapahtua konkreettisia juttuja, sitä kivemmalta järjestelyt taas tuntuvat. Ensi viikolle kalenterissa lukee hiustenleikkuu ja sormusten sovitus, sitä seuraavalle koemeikki.


Nyttemmin osaan antaa isot rispektit kaikille häät järkänneille, ja ymmärrystä alkaa herua jopa bridezilloille. Päätettävänä on vain niin käsittämän monta pientä yksityiskohtaa (ja kaikkea en ole varmasti itse tullut edes ajatelleeksi). Onhan se vähän hullua, miten paljon vaivaa nähdään yhden päivän takia. Ja kuinka moni pitkään viilattu asia menee vierailta vielä kokonaan ohikin? Toivottavasti edes itse muistaisi nauttia kaikesta.


Mutta onneksi häät ovat jo toukokuussa. Kun emme pidä heinähäitä, saamme löysäillä koko kesän. Tajusin myös, että kevätjuhlissa monella vieraalla ei ole vielä hää-ähkyä, vaan meidän häämme saattavat olla useammalle kauden ekat (ja sitä myöten kovin odotetut) kekkerit. Samalla asetamme tavallaan riman lopuille kesähäille. Toukokuussa luulisi olevan myös suhteellisen vähän muita päällekkäisyyksiä – toisten häitä ja rockfestareita. Hehee, ja minä kun halusin keväthäät vain siksi, että toukokuu on mielestäni ihaninta aikaa vuodesta.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Broileri-artisokkasalaatti jogurttikastikkeen kera


Viime vuodet olen suomentanut oikeastaan eniten ruoka- ja leivonta-aiheisia kirjoja. Koska olen varsinainen sokerihiiri, omaan kokeiluuni päätyvät useammin leivonta- kuin ruokareseptit, mutta aina välillä mukaan tarttuu myös kivoja pääruokaohjeita. Kuten nyt vaikkapa tämä broileri-artisokkasalaatti, joka on roikkunut safkarepertuaarissamme siitä lähtien, kun viime kesänä käänsin Persiana-nimisen ruokakirjan. Oma mielikuvitukseni ei alkuunkaan riitä ruokaisien salaattien säveltämiseen, joten kaipaan aina kunnon reseptin. Tähän salaattiin tulee monta ihanaa, raikasta ja yllättävääkin makua. "Tämä on hyvä ruoka", totesi mieskin syömisen ohessa. Uskokaa miestä, kokeilkaa itse.


4–6 annosta

6 broilerin rintafileetä
oliiviöljyä sivelyyn
merisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria
300 g vesikrassia (tai rucolaa, jos kaupasta ei löydykään vesikrassia)
500 g öljyyn säilöttyjä artisokansydämiä valutettuina ja halkaistuina
100 g saksanpähkinöitä karkeaksi rouhittuina
20 g ruohosipulia varret 3 osaan leikattuna
20 g lehtipersiljaa lehdet hyvin karkeaksi silputtuina
20 g minttua lehdet hyvin karkeaksi silputtuina
2 punasipulia halkaistuina ja ohuiksi puolikuiksi viipaloituina
2 pitkää punaista chiliä ohueksi viipaloituina
300 g fetajuustoa

Jogurttikastike
300 g kreikkalaista jogurttia
1 iso valkosipulinkynsi murskattuna
1 rkl sumakkia (turkkilaisista ruokakaupoista, Tampereelta Alanya Oriental Marketista)
1 tl kuivattua minttua
2 sitruunan raastettu kuori ja 1 ½ sitruunan mehu
4 rkl oliiviöljyä

Laita broilerin rintafileet kahden kelmun väliin ja nuiji ne tasaisen litteiksi lihanuijalla tai kaulimella. Aloita nuijiminen fileen keskeltä ja jatka reunoille. Sivele nuijitut fileet oliiviöljyllä ja mausta niiden molemmat puolet merisuolalla ja mustapippurilla. Kuumenna grillipannu (tai halutessasi paistinpannu) kovalla lämmöllä. Paista fileitä noin 6 minuuttia (fileiden paksuuden mukaan) kummaltakin puolelta, kunnes ne ovat kypsiä. Ota pannu liedeltä ja anna fileiden vetäytyä.

Sekoita kaikki jogurttikastikkeen ainekset pienessä kulhossa ja mausta merisuolalla ja mustapippurilla makusi mukaan.

Laita vesikrassi, artisokansydämenpuolikkaat, saksanpähkinärouhe, yrtit, punasipuli- ja chiliviipaleet sekä ripaus merisuolaa ja mustapippuria isoon kulhoon. Murra fetajuusto 2,5 cm:n paloiksi, lisää ne joukkoon ja sekoita hyvin. Leikkaa rintafileet ohuiksi viipaleiksi, lisää ne salaattiin ja sekoita varovasti.

Kumoa salaatti tarjoilulautaselle ja valuta jogurttikastike salaatin päälle. Vie tarjolle.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Hääkutsut

Tämä ehkä kertoo jotain perustavanlaatuista minusta, mutta kun päätimme mennä naimisiin, lähes ensi töikseni ryhdyin suunnittelemaan hääkutsua. Tietokoneeni varhaisin Word-versio kutsuista on luotu 4. elokuuta, lähes kymmenen kuukautta ennen koko kinkereitä. Sitä ennen olin läväyttänyt pöydälle kaikki viime vuosina saamamme hääkutsut ja koostanut niiden fraaseista meitä miellyttävän tekstin, jota lähdimme sitten muokkaamaan. Hauskaa sinänsä, mutta tuo teksti muuttui kuluneiden kuukausien aikana oikeastaan vain hyvin vähän. Ajatus kutsun ulkomuodosta ehkä sitäkin enemmän.


Halusin pitää tekstin mahdollisimman lyhyenä ja selkeänä ja koristelut minimaalisina. Ei siis biisinpätkiä, riimittelyjä, hassutuksia, koulukaunoa, sydämiä, pitsiä, tekotimantteja tai vaaleanpunaista. Ei irrallisia hääinfo- tai karttalippusia. Hääsivut päätimme loppujen lopuksi perustaa nettiin ajo-ohjeita ja muita käytännön asioita varten, mutta ehdotonta oli, että pelkkien kutsujen tulisi sisältää kaikki välttämätön tieto. Juuri oikeanlaisella fontilla (joka piti sitten ostaa, vaikka netti olisi ollut pullollaan ilmaisia kirjasimia) ja napakasti ilmaistuna. Mutta minullahan oli aikaa kirjoittaa lyhyesti.


Pinterestissä pyörittyäni sain fiksaation kirjekuoriin, joissa on kuviollinen ja kuoresta poikkeavan värinen sisus. Nehän olisivat aivan täydellinen pari karun simppelille kutsukortillemme! Mutta arvatkaa vain, löytyikö sellaisia paperikaupoista. Tai edes sopivan kuvioista ja väristä paperia, josta sisukset olisi voinut leikata. Niinpä hankin kutsun harmaansävyyn mätsäävää paperia, etsin netistä kivan kuvan ja tulostin sisukset itse.

Ilman tätä kuoripakkomiellettä kutsujen (konkreettinen) tekeminen olisi ollut yksi nopea sutaisu. Tulostusta ja kartonginleikkelyä. Koska en aio varsinaisesti askarrella häitä varten mitään muutakaan, kutsujen näpräys kuorimatskujen liimaamisineen oli itse asiassa juuri sopiva puhde käsillä tekemisestä tykkäävälle. Ja vihdoinkin jotain konkreettista häiden järjestämisessä!


Vaikka minä toiminkin meidän hääkutsujemme pääarkkitehtina, mies osallistui kiitettävällä uhkarohkeudella niiden suunnitteluun ja tekniseen toteutukseen, koska onnekseni myös hän pitää loppuun asti mietityistä kokonaisuuksista (vaikka hänestä niitä ei välttämättä tarvitsisi miettiä sitä kymmentä kuukautta). Uskallan siis jopa väittää, että näistä kutsuista välittyy meidän yhteinen vähäeleinen makumme. Sama tyyli jatkuu sitten muissa paperituotteissa ja itse asiassa aivan koko häissä.