maanantai 29. helmikuuta 2016

Teenvalmistuksen saloja


Jostain syystä minulla on aina ollut sellainen päähänpinttymä, että koska en juo ollenkaan kahvia vaan teetä, teenjuontini pitäisi olla kunnon hifistelyä. Mitä se todellakaan ei ole; pystyn latkimaan mitä tahansa pussiteetä miten tahansa valmistettuna. Teetäkin aloin itse asiassa juoda aikoinaan vain siksi, että en joutuisi kyläreissulla lasten mehupöytään. Sen mausta aloin tykätä vasta harjoittelun jälkeen.


Kävin viime viikolla vauhtimarttojen kanssa Teekauppa Veiströmin teekurssilla oppimassa vähän lisää teenvalmistuksesta. Moni asia oli kyllä minulle entuudestaan tuttu, mutta laiskuuttani en ollut toteuttanut suosituksia käytännössä. Tärkeimpinä pointteina mieleeni jäivät seuraavat ohjeet:
  • Riittää, kun teeveden kuumentaa 80-asteiseksi. Tämä pätee useimpiin teesortteihin. Monet teelaadut eivät kestä kiehuvaa vettä.
  • Teetä annostellaan 1 gramma 1:tä desilitraa kohti.
  • Teelehdet laitetaan siivilään (ei teepalloon tms.), jotta ne mahtuvat laajentumaan kunnolla.
  • Ennen kuumennetun veden kaatamista teepannu huuhdellaan kuumalla vedellä. Muuten huoneenlämpöinen pannu voi jäähdyttää vettä jopa 30 astetta.
  • Teelehtiä ei saa haudutusajan päätyttyä liiskata tai painella (eikä teepussia nirhata pussin langalla), koska muuten niistä irtoaa kitkerää parkkihappoa. Siivilä vain nostetaan valuttamatta pois pannusta.
  • Teekupin tulisi olla leveäsuinen ja niin ohut, että valo kuultaa sen läpi. Näin tee kuulemma jäähtyy nopeasti sopivanlämpöiseksi.
  • Teen aromit tulevat hyvin esille, kun teetä siemaisee suullisen ja vetää ilmaa suuhun pää alaspäin. Näin joukkoon sekoittuu ilmaa. Ryystäminen tosin näyttää ja kuulostaa rumalta vieraisilla ollessa.
  • Jotkin laadukkaat teelehdet voi käyttää useampaan kertaan.
  • Pussiteet ovat lähtökohtaisesti kuraa.

Näillä ohjeilla on paikkansa, koska "väärällä" tavalla valmistetusta teestä eron kyllä huomasi, etenkin kun kuppiin kaadettiin sen perään myös joukko oikein tehtyjä teitä. Todelliseksi teehifistelijäksi ryhtymisessä on tosin se huono puoli, että siinä joutuu hyvin helpolla takaisin lähtöpisteeseen eli mehutarjoilun varaan. Kuinka monessa kyläpaikassa tai edes kahvilassa saa nimittäin kaikkien näiden taiteen sääntöjen mukaan valmistettua teetä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?