perjantai 5. helmikuuta 2016

Madeiralla

Olen puolet elämästäni halunnut käydä Madeiralla. Olen koko talven odottanut pääseväni matkustamaan. Ja nyt olen lomareissulla tällä pikkuruisella saarella.


Täällä Funchalissa on 18 astetta lämmintä, suurimman osan ajasta pilvistä mutta ei kuitenkaan sateista. Korkeuserot ovat suuria, ja vuoret laskeutuvat jyrkästi mereen niin, että hiekkarannat puuttuvat saarelta kokonaan. Rinteitä täplittävät valkoiseksi rapatut punatiilikattoiset talot. Kodit on sisustettu mahonkihuonekaluilla ja mustilla nahkasohvilla. Paikalliset ovat ystävällisiä mutta eivät päällekäyvän palvelualttiita. Suomalaiset nähtävästi tunnistetaan puheesta (tai ulkonäöstä) ja heille osataan sanoa kiitos. Turisteja onkin paljon, suomalaisten lisäksi etenkin brittejä ja saksalaisia, huomattavan moni eläkeikäisiä. Turistialueen pubeissa voi katsoa telkkarista Valioliigan pelejä. Ravintoloissa tarjotaan pelottavannäköistä syvänmerenkalaa espadaaespetada-lihavartaita ja perunaa, paljon perunaa. Salaatin virkaa toimittavat ylikypsäksi keitetyt porkkanat ja pavut. Kaupoissa myydään kenkiä alle kymmenellä eurolla, ja koruhyllyt ovat täynnä isoja ja värikkäitä "timanttikorviksia", nekin puoli-ilmaisia. Laatu on niin kehnoa, että ei tee mieli ostaa mitään. Käsitöistä kiinnostuneet voivat toki hankkia paikallisia kirjonta-, paju- ja virkkaustöitä. Keskustan liikkeet on kolunnut kolmessa tunnissa. Niitä kiinnostavampaa onkin tutustua saaren uskomattoman kauniiseen luontoon. Vaellusretki vuorenrinteellä levada-kastelukanavaa seuraillen on must-juttu, mutta monen reitin lähtöpisteelle ei pääse kuin taksilla, mikä tuntuu ristiriitaiselta. Onneksi pirssillä ajelu on sentään edullista. Jalkakäytävät ovat nupupintaisia, ja niiden litteänsoikeat kivet on aseteltu pieteetillä nätteihin kuvioihin. Huomenna kaduilla tanssivat vuosittaisen karnevaalin sambaajat, ja juhlamenoja varten keskusta on jo koristeltu valosarjoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?