torstai 28. tammikuuta 2016

Häiden järjestämisestä

Kuluneina viikkoina lähes kaikki tapaamamme tuttavat ovat kysyneet minulta ja mieheltä, miten hääjärjestelyt ovat viime aikoina edenneet. On tuntunut jotenkin jopa hieman latistavalta vastata, että "eivät juuri mitenkään". Käynnissä on nimittäin suvantovaihe, jolloin asioita ei oikein tapahdu. Ne suuret päätökset, kuten juhlapaikan, kirkon ja pitopalvelun valinta, tehtiin jo pakonkin sanelemana viime kesänä heti hääpäivän päättämisen jälkeen, jotta emme joutuisi tyytymään toisilta jääneisiin murusiin. Monia muita asioita taas ei oikein voi tai kannata suunnitella ennen kuin lähempänä h-hetkeä. Niinpä mies onkin tavannut täydentää yllä olevaa vastausta sanomalla, että "on Jenna valinnut hääkutsujen fontin". Tosin en lupaa, että se olisi välttämättä edes se lopullinen...


Nyt häihin on enää neljä kuukautta, joten kerrottakoon kuitenkin, että häiden järjestäminen on osoittautunut yllättävänkin erilaiseksi kuin olin etukäteen ajatellut. Olen lapsesta pitäen tykännyt järkätä kavereille ja sukulaisille jos jonkinmoisia kekkereitä ja höpsöjä kilpailuja, joten oletin häidenkin suunnittelun olevan lähtökohtaisesti mukavaa ja minulle sopivaa puuhaa (vaikka en olekaan sitä tyyppiä, joka on visioinut häänsä viimeistä yksityiskohtaa myöten jo pikkutyttönä). Todellisuudessa häiden järjestäminen on toistaiseksi käytännössä tarkoittanut tuntikausien googlaamista, tiedonhakua ja valintojen tekemistä. Kuluttavaa aivotyötä ja pehva puuduksissa tietokoneella istumista. Sekä jonkin verran kotoa poistumista. Tämä vaihtoehtojen seulominen olisi sinänsä ihan jees, mikäli vain olisi tarjolla useampi hyvä vaihtoehto.


Heti aluksi petyin siitä, että Tampereella ei ollutkaan yli satapäiselle juhlaväelle sopivaa, yhtenäistä ja kaunista juhlapaikkaa. Iso joukko tiloja rajautui pois heti kättelyssä liian pienen kokonsa takia. Kartanomaiset rakennukset taas olisivat olleet nättejä, mutta niissä vieraat olisi pitänyt jakaa erillisiin huoneisiin, mikä oli minusta täysin pois suljettu ratkaisu. Useimpien seurantalohenkisten tilojen sisustus oli puolestaan edelleen lähes alkuperäiskuosissa, ja vaikka itse pystyin näkemään paikat mielessäni ihan söötteinä koristelemisen jälkeen, mies jyrähti tässä kohdassa jyrkän ein. Sitten oli tietysti vielä budjettikysymys, koska Tampereella monista juhlatiloista osataan myös nyhtää kunnon vuokrat.


Hääpuvun ostaminen suoraan sanottuna hirvitti minua jo alkumetreiltä, koska minulla oli aavistukseni suomalaisten morsiuspukuliikkeiden tarjonnasta (enkä uskaltanut tilata pukua netistä). Ja toteenhan se kävi. Halusin hyvin yksinkertaisen, kapealinjaisen ja ajattoman mekon, jonka katsominen 20 vuoden kuluttua hääkuvista ei tuntuisi huvittavalta (sori vaan, te 1980–90-lukujen vaihteessa naimisiin menneet). Minusta tuntuu kummalliselta, miksi arjessa skandinaavisen simppelisti pukeutuville suomalaisnaisille tarjotaan hääpuvuiksi kimaltelevia ja pompöösejä prinsessaunelmia. Ilmeisesti niille on oltava kysyntää, mutta lähteekö kysyntä todella asiakkaiden taholta vai ostavatko he vain sitä mitä on tarjolla? Vai onko makuni vain kerta kaikkiaan niin erilainen kuin muilla? Jos kriteereinä on, että mekossa ei ole bling bling -hileitä, kermakakkumaista muhkeutta eikä kukkakoristeita, valikoima tuntuu jäävän hyvin vähiin.


Samanlaista pohdintaa aiheuttaa seuraavaksi todennäköisesti sormusten hankinta. Edellisen kerrottuani ketään ei varmasti yllätä, että itselläni etsinnässä on hyvin yksinkertainen ja timantiton sormus, jossa saa kuitenkin mieluusti olla jokin kiva juju. Itse asiassa voisin aivan hyvin elää ilman koko sormusta, mutta kai se vähän niin kuin kuuluu asiaan.

Oma lukunsa ovat tietysti ne lukuisat hääperinteet, joita kaikkia emme haluaisi kuitenkin omissa juhlissamme toteuttaa, koska emme tunne niitä itsemme näköisiksi. Väitän, että halusi sitä tai ei, häissä on paljolti kyse odotuksista, jotka pitäisi täyttää. Pelkästään kutsuvieraiden valikoiminen on aihe, jonka vuoksi on tunnetusti vedetty neniin useampi vasullinen herneitä.


Luulenkin, että häiden järjestäminen tuntuu tässä vaiheessa kovin kuivakalta ja epäromanttiselta siksi, että nyt liikutaan paljolti vasta teoriatasolla. Vaikka ihan semijees morsiuspuku killuukin jo henkarissa ja juhlapaikalle on tehty pieniä ekskursioita, toistaiseksi monia asioita vasta suunnitellaan, ei toteuteta, ja käytännössä se vain vaatii pirusti kaikenlaista taustatutkimusta. Toteutusvaiheeseen pääseminen on varmasti sitten paljon palkitsevampaa. Silloin suunnitelmien tulokset alkavat vihdoin konkretisoitua. Ja toivon, että hääpäivänä niistä osaa sitten nauttia kaiken vaivannäön edestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?