maanantai 28. joulukuuta 2015

Rauhaa, joulurauhaa


Tämä on vielä se elämänvaihe, kun joulunpyhät tarkoittavat siirtyilyä paikasta toiseen. Olemme nuoria, vetreitä ja perheettömiä, ja meillä on kaikki maailman aika. Niinpä on kaikille helpointa, että kuljemme jouluna sukulaisten väliä.


On tietenkin ihanaa, että olemme toivottuja vieraita niin monessa kyläpaikassa. Kun käyntiämme kuitenkin odottavat meidän molempien vanhemmat (joista omani ovat vielä eronneet), mummut ja kummit, on joka vuosi arvottava, kenen luona vietetään aatto ja kenen luona muut pyhät. Aika ei vain millään riitä aivan kaikkeen.


Pakko myöntää, että kun palasimme tapaninpäivänä joulunvietosta kotiin, torkahdin puolivahingossa iltanokosille, mikä ei siis ole lainkaan minulle tyypillistä. Syynsä tähän oli varmasti epäsäännölliseksi käyneellä päivärytmillä mutta myös reissaamisen aiheuttamalla väsymyksellä.


Vaikka vältyin tyystin siivoomiselta ja ruoanlaitolta viettämällä joulun toisten kodeissa, joissa pääsin valmiisiin ruokapöytiin ja passattavaksi, onnistuin silti uupumaan. En halua missään nimessä kuulostaa kiittämättömältä, mutta joulun rauha toteutui ehkä parhaiten vasta kotiin palattuamme, kun sain vetää lonkkaa sohvalla suklaita syöden ja rytkykalsarit jalassa, aikataulut jo takana päin. Sitä taas en tiedä, tuntuisiko joulu lainkaan joululta ilman tätä paikasta toiseen suhaamista.


Tai vaihtoehtoisesti kunnon puunausta ja keittiössä vietettyjä tunteja. Joskus vielä kokeillaan sitäkin – ikiomassa kodissa vietettyä joulua, josta tulevat ehkä vuorostaan nauttimaan myös ne sukulaiset, jotka ovat toistaiseksi kestinneet ja hyysänneet meitä.

Arvelenkin, että onnistuneen joulun resepti on tohinaa ja rauhoittumista oikeassa suhteessa. Tunnelman luomiseen tarvitaan niitä molempia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?