tiistai 3. marraskuuta 2015

Säästämisestä


En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi omistaa erikseen sekä arkiastiasto että juhla-astiasto. Miksei voisi hankkia yhtä oikein nättiä serviisiä, jolloin arki voisi olla yhtä juhlaa? Tuplien säilyttäminen vie sitä paitsi tilaa. Kauniit astiat sullotaan kaappien pimeille perukoille, kun niitä voisi ihastella käytössä vaikka joka päivä. "Mutta kun niitä pitää varjella kulumiselta! Ettei vain tule säröjä ja lohkeamia." Mutta eipä tule nautittua hienoista astioistakaan.

Miehen mummu oli säästänyt kokonaiset 30 vuotta lahjaksi saamaansa puista leikkuulautaa, jonka minä ja mies saimme alkusyksystä viimein avata pölyisistä sellofaanikääreistä ja kulahtaneista koristenauhoista, kokkausapulaisina kun toimimme. Miten hienoa olikaan saada mummun keittiön minimaalisten leikkuualustojen rinnalle iso lauta, jolla sipulin pilkkominen sujui kätevästi ja siististi ilman, että puolet silpusta leviää pöydälle. Toivon, että mummu raaskii jo itsekin käyttää tätä "uutta" lahjalautaa, kun se kerran on nyt paketista otettu. Siitä on kuitenkin enemmän iloa keittiössä kuin kääreiden sisässä.


Itse taas säästelen ns. hyviä vaatteita, koska varsinkin sopivien housujen löytäminen on ollut todella vaikeaa. Tämä tarkoittaa, että arkena käytän töissä perstuneita collegehousuja ja kulahtaneita paitoja. Officeni on kotona, joten eihän minua näe kukaan muu kuin mies ja kissat. (Tosin joskus luin jostain, että kaikkein typerintä on esiintyä miehensä edessä kökkövaatteissa, koska oma mies on kuitenkin se elämän tärkein ihminen, jonka vuoksi sitä laittautumisen vaivaa pitäisi nimenomaan nähdä. No plääh, hääkirkko on jo varattu.) Tärkeintä on mukavuus ja lämmittävyys. Mutta olisiko oloni skarpimpi, jos pukeutuisin siistimmin, ihan jo itseäni varten? Pätisikö myös tässä kohtaa se "tee arjesta juhlaa"?

Lapsena säästin hartaudella kuvioituja ja tuoksuvia muistivihkoja. Lopulta olin jo niin vanha, etten enää välittänyt koko vihoista vaan käytin ne tylysti kauppalappuina. Aarre menetti arvonsa. Samoin käy vaikkapa hajuvesille, jotka pilaantuvat ajan myötä. Siksipä suihkin parfyymejä kaulalle sumeilematta myös kotiarkena. Vähän edes sen collegehousulookin tasapainottamiseksi. Saamiani perintöpöytäliinoja olen vasta viime aikoina alkanut käyttää kursailematta. Kauniimmalta nekin näyttävät pöydässä kuin kaappiin viikattuina.

Viime aikoina olen miettinyt ihan rahan säästämistä. Olen aina säästänyt rahaa vain koska niin on opetettu, säästämisen itsensä takia, tietämättä edes tarkalleen, mihin sitä säästän. Toisaalta en ole ikinä osannut myöskään tuhlailla. Nyttemmin olen alkanut ajatella, että voisi sitä rahaa vaikka vähän kuluttaakin. Ei tosin mihin tahansa. Vaan johonkin sellaiseen, jota todella pitää hintansa arvoisena. Jos saan kalliista mekosta tai designtuolista koko sen hinnan edestä iloa, se kannattanee ostaa. Toisaalta homma toimii myös toisinpäin ja moni asia jää samalla perusteella myös hankkimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?