keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Suklaacookiet


Tapahtui jotain hyvin harvinaista, leivoin pikkuleipiä. Tuli jokin kumma innostus, tai impura, kuten meillä päin sanotaan. Keksit eivät vain useinkaan tunnu kovin motivoivalta leivottavalta: Meillä ne ovat arkinen kulutushyödyke, jonka väsääminen omin pikku kätösin tuntuu turhan työläältä siihen nähden, miten puolihuolimattomasti ne hotkaistaan kidasta alas. Jotenkin pelkät pikkuleivät eivät myöskään tunnu riittävän tarjoomisiksi vieraille, vaan miellän ne aina tietyllä lailla "lisukkeeksi". Pöydässä pitäisi jostain syystä aina olla kakkua tai leivoksia! Mutta entä jos kekseistä tekisi oikein ylellisiä ja suklaisia?


Tartuin sen suurempia miettimättä palkitun kondiittorin Elisabeth Johanssonin Suklaata-kirjaan, jonka reseptit olen todennut pettämättömän hyviksi. Nämäkin suklaacookiet olivat suksee. Ohje oli kaikin puolin helppo, ja keksien koostumuksesta tuli autenttisen murean pehmeä.


Suklaacookiet

Noin 25 kappaletta

150 g tummaa suklaata (64–70 %)
100 g saksanpähkinöitä tai pekaanipähkinöitä
225 g huoneenlämpöistä voita
2 ½ dl muscovadosokeria tai ruokosokeria
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
6 dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Pilko suklaa ja rouhi pähkinät ja pane ne syrjään. Sekoita keskenään voi, muscovado- tai ruokosokeri, sokeri, kananmunat ja vaniljasokeri. Yhdistä vehnäjauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe ja sekoita ne munataikinaan. Kääntele joukkoon suklaa ja pähkinät. Jaa taikina 25 palaan ja muotoile niistä palloja. Laita pallot leivinpapereilla vuoratuille pelleille, litistä niitä hieman ja paista niitä 12–15 minuuttia. Anna keksien jäähtyä ritilällä.

Itse päätin viime hetkellä jättää kaakaojauheen pois ja korvata sen ½ desillä vehnäjauhoja. Taikinaa tuli myös tosi reilusti, joten sain siitä aikaiseksi 32 isoa keksiä. Seuraavalla kerralla tekisin useamman pienemmän cookien. Kannattaa myös asetella nökäreet uunipellille todella väljästi, koska niiden halkaisija kaksinkertaistuu paistettaessa. Ja vielä loppuun note to self: suklaahiput eivät koskaan ole liian isoja, vaikka suklaata pilkkoessa niin aina kuvitteleekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?