keskiviikko 26. elokuuta 2015

Lomakokkausta

Mies pyysi minut mukaan alamäkiajolomalleen Ranskan Morzineen, vaikken edes aja alamäkeen (kokeilin kerran Åressa, eikä se ehkä ollut minun juttuni). Tokihan se on näppärää, että reissulla on mukana yksityinen kokki. Arvelin, että kykenen juuri ja juuri tekemään töitä oman työhuoneeni sijaan ranskanmaalaiselta parvekkeelta, jolta on näkymä Alpeille. Ja kokkaamaan siinä sivussa rakkaalle pyöräilijäukolleni pari ateriaa päivässä. Tiedän jo kokemuksesta, ettei laskettelukylissä ole ei-sporttisille juuri muuta ajanvietettä kuin matkamuisto- ja urheilukauppojen koluaminen, mikä ei tätä muikkelia juuri napostele. Niinpä voinkin käyttää aikani käännöstöiden ohella omatekoisten herkkujen napostelemiseen.


Majoitus valitaan siis sillä kriteerillä, että kämpässä on melko hyvin varusteltu keittiö. Perillä asunnossa teemme tupatarkastuksen ja toteamme, ettei laskettelijaväki nähtävästi kaipaa keittiöönsä uunia. Painekattila löytyy, ja emäntämme mukaan ruokaa voi kypsentää savipadassa liedellä. Siivilä on, raastinta ei. No hyvä, näillä on mentävä. Kaivan matkalaukusta esiin suolan, mustapippurin, valikoiman muita mausteita ja fondinappeja. Näitä pakkaan aina mukaan reissulle lähtiessäni, jottei kaikkea tarvitse ostaa paikan päältä jättipakkauksissa. Olen valmis.


Iltapäiväneljältä alakerran baarissa alkaa soida musiikki ja väkeä rupeaa kerääntymään parvekkeemme alla sijaitsevien ulkopöytien ääreen. Parvekkeen ovista kantautuu ranskankielinen puheensorina brittisolkotuksella höystettynä. Alan kolistella kattiloita avokeittiössäni. Haistakaa te siellä alhaalla pasta!


Itken sipulin ääressä, onnesta toki, ja kalttaan tomaatit, ihan vain koska nyt ei ole kiire mihinkään. Lomalla ruoanlaitossa on ihan erilaista taikaa. Siihen voi käyttää ruhtinaallisesti aikaa. Järkevintä, mitä voin tehdä juuri nyt, on silputa valkosipulia; ei tarvitse miettiä kotitöitä tai arkisia murheita. Eikä niillä käännöstöilläkään nyt niin hoppu ole.

Kuvasin lähikaupan aukioloajat, koska eihän niitä muuten muista. Ja perkuleen siesta, se unohtuu aina!

Viidentenä reissupäivänä totean, että olemme hankkineet jääkaappiin neljää erilaista juustoa. Kolme ruoanlaittoa varten ja yksi leivän päälle. Tässä keittiössä on todella kokattu. Ja ravintolassa käyty vain kahdesti. Ja me kun olemme sentään Ranskassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?