lauantai 25. heinäkuuta 2015

Turku, tykkään susta


Tiedättehän sloganin Varför Paris, vi har ju Åbo? Tätä samaa pohdiskelin puolentoista päivän Turun-minilomallamme.

Kiepsahdus länsirannikolla oli virkistävä katkos työviikkoon ja jotain mukavaa odotettavaa. Visiitti Turkuun todisti taas kerran, ettei aina tarvitse lennellä kauas voidakseen inspiroitua ja nauttia uusista tuulista. Turussa pääsimme nauttimaan jopa auringosta!


Turussa pääasiassa söin. 30-tuntisen reissumme aikana ehdin olla kaksi kertaa ravintolalounaalla, kerran illallisella, kertaalleen hotelliaamiaisella (suositus: Hotel Centron aamupala oli monipuolisimpia koskaan!) ja istua kaljanjuontiseurana jokilaivalla. Hiio-hoi, etten sanoisi. Mutta mitä ihania ravintoloita Turussa olikaan, niin kulinaarisesti kuin esteettisestikin: annokset olivat mainioita ja runsaita ja miljööt ilahduttavan mietittyjä ja inspiroivia. (Myös paikallisten tarkkailupaikkoina. Sori nyt vaan, turkulaiset, älkää ymmärtäkö tätä väärin; porukka siellä on lähes järjestään kuin jokin leffan kuvauksista. Tyyli teillä on hallussa.)


Reissun kulttuuripläjäys oli käynti Turun linnassa. Edellinen vierailuni kyseisessä paikassa oli vuodelta 1995, enkä muistanut pytingistä oikein muuta kuin ikkunasyvennykset. Jotain oppia jäi tällä kertaa päähän, kuin pänttäsimme historiaplansseja. Mieleen jäivät myös 60-lukuisen modernisti "sisustetut" linnasalit. Hmm...


Joka kaupungissa on poikettava kirpputoreilla. Turun UFF on järkyttävän kallis paikka, mutta niin vain sieltä jäi käteen pari paitaa. Kirpputori Lähimmäinen sijaitsee sen verran mielenkiintoisessa rakennuksessa, että pelkästään sen porrastasanteita on käytävä ihmettelemässä. Matkan varrelle osui myös Turun Ekotori, joka osoittautui siistiksi kierrätyskeskukseksi. Esimerkiksi siellä tyrkyllä olleet tuolit olisi myyty saman tien Tampereella.


Minilomaamme sisältyi myös sporttinen osuus, josta vastasi pyörät auton takakonttiin pakannut mies. Sain kiertoajelun Ruissalossa. Miekkonen veresti ruisrock-muistoja, ja minä mietin, pääsenköhän rantahiekalle vielä joskus baila-aikaan. Nyt tosin naapuritontilla viriteltiin pystyyn H2Ö-festareita.

Mitä sitä siis turhia venkoilemaan; mene Turkuun. Siellä on hyvänmakuista, nätinnäköistä ja kivaa tekemistä. No on. Kun kerran tamperelainenkin menee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?