tiistai 28. huhtikuuta 2015

Voi taikina!

Suomensin viime keväänä Strömsön omatekoisten croissanttien ohjeen ja silloin jo päätin, että näitä minä vielä joskus kokeilen. Ajatus vaati nähtävästi reilun vuoden kypsyttelyn. En ollut koskaan elämässäni leiponut lehtitaikinaa, mutta ymmärsin kyllä, että se vie kauan aikaa. Viime viikonlopulle kalenterissani ei ollut kerta kaikkiaan mitään ohjelmaa (ihanaa!), joten tunsin, että nyt on oikea hetki. Tässäpä siis pieni kuvakertomus monivaiheisesta urakastani.


Itse taikinan veivaamisessa ei ole mitään erikoista, mutta kun on aika lisätä siihen voi, oli pakko napata kamera käteen. Taikinalevyn väliin paketoidaan kokonaista puoli kiloa rasvaa!


Sitten kaulitaan ja taitetaan. Kaulitaan ja taitetaan. Kaulitaan ja taitetaan. Ja odotellaan. Kauan.


Kun pääsee tähän pisteeseen, on jo ansainnut pienet aplodit. Pöytä on päällystetty lehtitaikinalla.


Mies himoaa Ranskassa aina pain au chocolateja, joten lellittäköön häntä niillä myös kotona. Kokeilussa oli jopa kolmea eri sorttia suklaata, mutta näin jälkikäteen pitää sanoa, että sitä tuli täytteeksi auttamattoman liian vähän!


Croissanteista tuli toispuoleisia nysiä. Kuten kuvasta näkyy, laiskuus iski enkä viitsinyt askarrella tasakylkisiä kolmioita. Palat olisivat saaneet olla myös leveämpiä mutta lyhyempiä. Kuva paljastaa myös sen, että leivinpöydän olisi voinut jauhottaa paremminkin; voinen taikina tarttuu voimallisesti kaulittaessa kivasti kiinni.


Painit onnistuivat parhaiten, vaikkei niitäkään olisi mielestäni tarvinnut sivellä munalla kuin kerran, toisin kuin ohjeessa neuvottiin. Paistettu taikina oli autenttisen lehtevää.


Croissuista tuli suoraan sanottuna rumia! Jonkinlaiset mittasuhteet taikinalevyn leikkaamista varten olisivat selvästi tulleet tarpeeseen. Osassa croissantteja oli ohjeen mukainen omenatäyte.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikka leipomukset ihan kelvoilta maistuivatkin, eivät ne kyllä niihin kulutettujen 5,5 tunnin arvoisia olleet. Voinpa ainakin sanoa kokeilleeni tätäkin hommaa, ja uskottavuuteni ruokaohjeiden suomentajana paranee taas hitusen. Mutta sori, kaikki slow foodin puolestapuhujat: jatkossa ostan croissanttini suoraan Lidlin paistopisteestä. 35 senttiä kappale.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?