maanantai 20. huhtikuuta 2015

Näsilinnan ravintola von Nottbeck


Juhlimme miestä vielä viime perjantaina, kun olin varannut meille yllärinä pöydän Näsilinnan juuri avautuneesta ravintola von Nottbeckista. Rakennus oli kiehtonut meitä pitkään, ja molempia kiinnosti kovasti nähdä se remontin jälkeen. Oletin, että kiinnostuneita olisi ollut muitakin, mutta paikalle saapuessamme ruokailemassa oli lisäksemme vain pari seuruetta. Ja minä kun olin ollut huolissani siitä, saisinko pöydän! Oliko markkinointi tosiaan näin huonolla mallilla, että vuosia kohkattua linnaa oli unohdettu juuri ennen avaamista mainostaa?


Alkuruoan söimme puoliksi, ja lautaselle valikoitui punajuurisinfonia-niminen annos. Kokonaisuus oli kaunis, mutta ehkä korvissamme soi kuitenkin sinfonian sijaan jokin yksitoikkoisempi melodia. Ruoassa oli punajuurta kahdessa eri koostumuksessa, mutta mauissa variaatiota ei juuri ollut.


Pääruoaksi mies otti hummeria ja minä ankanrintaa. Syöjän arvion mukaan hummerissa oli kokoa ja näköä (vaikka minusta annos näytti melko epäjuhlavalta keolta mössöä), mutta paljon gruyèreä tekee ruoasta kuin ruoasta  no, gruyèren makuisen. Ankka oli totisesti lihaisa pläjäys. Proteiinia oli paljon heppoiseen kasvistorniin nähden. Liha oli paikoin ihanan pehmeää mutta osin ikävän sitkasta. Tornin kasvisten koostumus oli harmillisen vetinen. Lisäksi annoksen ainoat maut löytyivät appelsiinisesta kastikkeesta.


Myös jälkiruoka laitettiin puoliksi. Tummasuklaaparfait oli yllättävän vaalea, ja ruokalistalla luvattu mandariini-hunajakastike oli vaihtunut valtavaan määrään saksittua mandariinia! Tämä ei aivan tuntunut 12 euron jälkkäriltä. Myös parfait'n maku jäi aika pliisuksi  herkkumonsterina olen useasti taikonut elähdyttävämpiä luomuksia kotikeittiössäni.

Kokonaisuutena voidaan sanoa, että ruoka oli hinta-laatusuhteeltaan keskinkertaista, mutta ympäröivät puitteet nostivat annosten odotusarvon liian korkealle. Linnassa odottaisi syövänsä kuin kuninkaalliset.


Ruokailun jälkeen oli tietenkin vuorossa vielä tupatarkastus. Faktahan on, että ruoassa maksaa myös ruokailumiljöö, eikä siinä ollut kyllä valittamisen sijaa. Remontti on tehty taidokkaasti. Ainoastaan harmitti se, että meidät sijoitettiin talon valjuimmin sisustettuun saliin.


Bonukset vielä kakluunista naistenvessassa. Täällä kelpaa puuteroida nenää!

Ruokailu von Nottbeckissa oli kiva kokea, mutta toista kertaa siellä ei varmasti ihan hetkeen tule käytyä. Rakennus on kuitenkin ehdottomasti vierailun arvoinen, ja helppo tapa päästä paikan päälle kurkkimaan on poiketa Café Milavidan puolella. Kesällä terassin näköaloissa ei varmaan ole valittamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?