sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

On siis kevät

Jos ihminen tuntee kiiman joskus, sen täytyy olla keväällä. Kesä on täyttymys, syksy muistelee kesää, talvi lamauttaa rakkauden.

Timo K. Mukka


Minulle maaliskuu on aina ollut yhtä kuin kevät. Ja kevät taas yhtä kuin ihana, jännittävä, kaiken mahdollistava vuodenaika. Männätalvina kevään eteneminen oli aina työn ja tuskan takana. Lunta tuntui olevan toivottaman paljon, mutta lohdutin itseäni kansanviisaudella maaliskuu maata näyttää. (Tästä kohkasin jo viime vuonna.) Koska aina se näytti, siihen saattoi luottaa. Joka vuosi viimeistään maaliskuun lopussa lumipeite oli rakoillut ja maa paljastunut.


Lapsuudenkodissani kevääseen liittyi olennaisena osana petkele. Tiedättehän, se rautakankimainen jäidenhakkuuvehje. Maa oli saatava mahdollisimman aikaisin sulamaan, joten jäätä lohkottiin pihasta paloiksi. Vieläkin naurattaa, kun muistelee, miten äite lapioi jäälohkareita kottikärryillä metsään sulamaan, jotta nurmikko tulisi aikaisemmin esille. Hiekkaiseen pihaan kaivettiin puroja, jotta vesi valuisi nopeammin pois ja maa kuivuisi. Ja ihan myös siksi, että se oli niin kivaa. Vielä isonakin...


Nykyään maan näkymistä ei tarvitse aina odottaa edes maaliskuuhun asti. Silti lumen sulaminen on joka kerta yhtä pakahduttavaa. Se enteilee lämpöä, aurinkoa ja kesää, jonka odottaminen on itse asiassa silti parempaa kuin itse kesä. Siksi rakastan kevättä. Tervetuloa, mahtava maaliskuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?