tiistai 10. maaliskuuta 2015

Normipäivä

Oletteko joskus miettineet, millainen on kotoa töitä tekevän freelancerin tavallinen työpäivä? Tällainen se minulla on.


Tänään herään kahdeksan tienoilla verhojen välistä puskevaan valoon. Usein herään myös mouruavaan kissaan tai ikävään herätyskelloon, mutta en juuri tänä aamuna. Suoritan aamutoimet, joihin kotityöläisellä ei kuulu siisteihin vaatteisiin pukeutuminen, meikkaaminen tai tukan kähertäminen. Sen sijaan vedän kolitsit [sic] jalkaan, rasvaa naamaan ja nutturan kireälle, kuten kunnon toimistotädillä ainakin.


Ruokin katit ja itseni. Kissojen kuppeihin menee Whiskasia, omaani mikropuuroa. Lisäksi herkullinen ruisleipä voilla, vettä ja omena. Kuvasta puuttuu keksi. Askeettista, sanoisi joku. Kätevää ja täyttävää, sanon minä. Arkiaamuisin aivokapasiteetti ei riitä erikoisten aamupalojen säveltämiseen, vaan tylsä rutiiniruoka on se juttu. Aamulehti on välttämätön lisuke.


Työmatkani kuljen kävellen. Officeni sijaitsee näköetäisyydellä keittiöstä. Selaan ensin Facebookia, jotta pääni lähtisi käyntiin. Tarjolla ei ole mitään meheviä juoruja. Avaan käännöstiedoston ja eteeni keittokirjan. Marla asettuu sen päälle. Työlistallani on raakakäännöksen parantelua. Toisin sanoen suurin työ on jo tehty ja enin osa oudoista asioista selvitetty (esimerkiksi katsottu YouTube-video aiheesta Kuinka poistat verisuonet ankanmaksasta). Nyt pitää enää tehdä tekstistä kunnon suomea. Tänään aiheena on etikkasäilykkeet. Jätän suomennoksesta pois kohdan, jossa neuvotaan syömään punajuuri "sellaisenaan tai oliiviöljyseoksella marinoituna", koska Eviran mukaan raa'an punajuuren syömisestä voi saada ruokamyrkytyksen.


Lion köllähtää läppärini päälle nukkumaan. Mietin, että pitäisi varmaan kokeilla marinoidun punasipulin valmistamista. Pähkäilen, voiko säilykkeen nimeksi antaa neilikalla maustettu säilötty raparperi. Vai sittenkin neilikanmakuinen säilötty raparperi? Neilikalla maustettu raparperisäilykeNeilikanmakuinen raparperisäilyke? Vai peräti neilikkainen... Tiesittekö muuten, että raparperi on vihannes?


Kello lyö kaksitoista. Ihmiskontakti! Mies tulee kotiin ruokatunnille. Minä keitän teeveden ja teen voileivät, mies surauttaa smoothien, se on työnjako tässä perheessä. Lounasruokalamme tarjonta on joka päivä lähestulkoon sama. Miehen kupin kyljessä on kalifornialainen hiihtävä rusina, oman kuppini sisällä ihanaa chai-teetä. Aamulehden lukeminen jatkuu. Nautimme aterian leijonaeläimen mouruamista kuunnellen. Lisäksi miehellä on kiire tapaamiseen. Ihmettelen, ettei valkoiselle kauluspaidalle roisku yhtään mustikkaista smoothieta. Saan pikku suukon miehen rientäessä keskustaan.


Elämästäni tulee helpompaa (saan kuunnella vähemmän mouruamista), kun käytän loput ruokatunnista kissan ulkoiluttamiseen. Lion löytää sinivuokkoja ja kusee kuuseen. No okei, oikeasti se on tuija, mutta lauseesta tuli kivempi noin. Kummastelen jälleen kerran, miten ihmeessä poikakissat voivat pissata vaakasuoraan taaksepäin. Kun tullaan sisälle, alkaa inha sade.


Palaan säilykkeiden pariin. Pohdin suomennosta Bondens marknad -tapahtumalle: maalaistentori, maatilatori, tuottajatori, tuottajien tori vai talonpojantori (ja pitäisikö myös ruotsinkielinen nimi jättää tekstiin, kun kyseessä ovat Tukholman ja Malmön torit). Kääntämisessä oikeitakin ratkaisuja voi olla useita, ja paljon aikaa kuluu sinänsä "turhaan" työhön, kun pitää valita monesta hyvästä vaihtoehdosta. Suomentaminen on muutakin kuin pelkkää sanojen kääntämistä. Yritän selvittää, mitkä suomalaiset yritykset toimittavat luomutuotteita kotiinkuljetuksena. Välillä harhaudun Faceen...


Keittokirjojen kääntäminen on pirullista puuhaa. Ruoasta puhutaan koko ajan, eikä tarvitse kuin mainita sana focaccia, kun jo kuola alkaa valua. Ehkä siksi yleensä kolmen ja neljän välillä iltapäivästä hipsin keittiöön. Glukoosikin on vähissä, ja kaivelen kaapeista herkkuja. Minä saan toissapäiväistä sitruunakiisseliä, kissat namipalat. Kun kuljettaa ruokaa työhuoneeseen, saa aina seuralaisia. Leijona painelee Wordiin ekstrakirjaimia, koska näppäimistön suojaksi laittamani lomaketelineritilä on nähtävästi revähtänyt. Kiisseli on hyvää, vaikkei se olekaan suolaista ja rasvaista kuten focaccia. Sitä lusikoidessa voi samalla selata muutaman lempiblogini uusimmat postaukset. Tämä on minun versioni tupakka- tai kahvitauosta.


Työt jatkuvat varttia vaille kuuteen. Ehdin muun muassa selvittää, onko luontevaa sanoa tyhjät tomaatinpuolikkaat tai tomaattikauden ulkopuolella (Google sen tietää: ei). Nettihakuni koskevat muuten useimmiten sitä, käytetäänkö suomessa sitä tai tätä sanontaa. Kiitos fraasihaku ja lainausmerkit! Mies tulee kotiin ja pitää oman show'nsa kissojen kanssa (ja ilman). Jätän huomiselle keittokirjan hakemiston aakkostamisen ja alan suunnitella, mitä tänään syötäisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?