maanantai 2. maaliskuuta 2015

Hihnan toisessa päässä

Oletteko koskaan ulkoiluttaneet kissaa? Koiraa, juu, mutta että kissaa? Oikein valjastettua yksilöä?


Joku voisi väittää sen olevan maailman tylsintä hommaa. Pahimmassa tapauksessa katti kipuaa kivelle ja jämähtää siihen 15 minuutiksi. Talutushihnan toisessa päässä katsellaan saappaankärkiä ja tuijotetaan tyhjyyteen. Lähtisipä jo liikkeelle.


Ei se kissan ulkoilutus minustakaan ensi alkuun kovin jännää ollut. Tai ihan aluksi se oli juurikin jännää, kun pelkäsi, koska eläin saa sätkyn, rimpuilee irti kantimistaan ja katoaa ikuisiksi ajoiksi. Mutta sen jälkeen, kun on tajunnut kissan pysyvän tiukasti valjaissa, kulkevan aina melko samoja latuja pihan perällä ja järkyttyvän korkeintaan naapurin liikehdinnästä, voi huoahtaa ja tylsistyä kaikessa rauhassa.


Tai sitten ottaa tilanteesta kaikki irti. Olen totuttanut elukat lounastaukoulkoiluun. Keskitalvella se oli ainoa valoisa aika pyörähtää pihalla, joten itsekin sai havahtua edes jonkinlaiseen valoilmiöön. Lisäksi ulkoilutus tuo kaivatun katkoksen työpäivään ja on mukava nollausoperaatio. Pää tyhjenee käännöslauseista ja kieliongelmista. Peffankin saa penkistä ylös ja raitista ilmaa kitusiin. Kengänkärkien tuijottelun sijaan voi kiinnittää huomionsa kevään etenemiseen: lumen sulamiseen päivä päivältä, puiden turpeisiin silmuihin ja lintujen titityyohjelmistoon (niistä lähtee valtava ääni tähän aikaan, kuuntele vaikka!).


Ja entäs kissa? Ulkoiluttajan on hyvä hahmottaa, että kissan missio ei ulkoilun aikana ole siirtyä mahdollisimman pitkää välimatkaa paikasta A paikkaan B (toisin kuin koiran, joka on totutettu perässä vedettäväksi), vaan aivan yhtä tyydyttävää voi olla vartin kökötys kivennokassa. Siinähän se istuu kuin tatti, mutta nenä nuuskii tuhatta ja sataa, pää kääntyy puolelta toiselle ja korvat pyörivät melkein ympyrää. Eikä mitään muka tapahdu?! Käynnissä on Suuri Tilannekatsaus. Mitä me ihmisjästipäät emme vain ymmärrä.


Meille ei tullut koiraa, koska emme halunneet sitoutua usein toistuviin lenkityksiin. No, enpä kissaa hankkiessani tiennyt, että se tietäisi pakkomeditaatiota hihnanpää kourassa.

1 kommentti:

  1. Hei, olen Heli. Blogissani on tarjolla sinulle ilahdutusta ja haaste jakamaan iloa muille. http://elamanihelina.blogspot.fi

    VastaaPoista

Mitäs sanot?