keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Työhuone


Tässä sopessa istun kaiket päivät. Vasemmanpuoleinen työpiste on miehen, mutta käytännössä olen huoneen valtiatar, koska ukollani on myös oikea työpaikka. Minusta on ihanaa työskennellä koko huoneen levyisen ikkunan alla, koska tuntuu melkein kuin olisi itsekin ulkona. Lisäksi ikkuna antaa etelään, joten saan myös nauttia auringonpaisteesta (silloin kun sitä vain on tarjolla). Enkä harmittele yhtään, jos silmiä vähän häikäisee!


Käännöstoimistooni on makuuhuoneesta matkaa 10 askelta. Tämä on toisaalta kauhean näppärää  voi vaikka laittaa aamulla pyykit koneeseen ja pitää töistä tauon kun ohjelma on loppunut  mutta toisaalta myös ankeaa: työnteko ilman kollegoja on aika yksinäistä. Onneksi toinen kissa retkottaa usein läppärillä näyttöjen takana ja toinen tunkee syliin nukkumaan.


Pöydät ostettiin muutama vuosi sitten Ikeasta, ja ne ovat osoittautuneet tosi käytännöllisiksi, vaikka mielestäni ne voisivat olla hitusen söpömmätkin. Mies halusi välttämättä hankkia minulle hyväksi havaitsemansa Iskun Step-tuolin, enkä enää ihmettele miksi. Olen tosi huono koristelemaan paikkoja, mutta työhuoneen nurkkaan olen ripustanut jo lukioaikoina tekemäni piikkilankakoristeen. Seinällä on edellisen asuntoni ylijäämätapetista värkätty jättiruusuke, jonka ohjeen otin suomentamastani askartelukirjasta.



Purkkaa ja huulirasvaa kuluu paljon, käsirasvaa jonkin verran talvisin. Valokuva Gotlannin-reissulta nähdystä unikkopellosta herättää ihania muistoja. Alempi kuva on meidän katista, kun se oli vielä laiha... Ja ylläri ylläri: maalaamisesta innostuneena suunnittelin jo muodonmuutosta myös työhuoneeseen. Räikeitä värejä nämäkin ehdokkaat, mitäs pidätte?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?