maanantai 23. helmikuuta 2015

Nyyttärivaihtarit

Mitä tulee, kun yhdistetään nyyttikestit ja kirpputori? No nyyttärivaihtarit tietty! Ryöväsin idean kaveriltani, jonka kekkereissä olin viime elokuussa, ja järjestin eilen oman tapahtuman samalla konseptilla.


Jotta osallistuminen ei asettaisi liian suuria paineita, lavensin kaverini teemaa pelkistä kakuista kaikenlaisiin leipomuksiin, joiden vain toivoin olevan itse tehtyjä. Ja jokainen osallistuja oli kuin olikin hääräillyt keittiössä. Tarjoamiset eivät ainoastaan näyttäneet vaan myös maistuivat todella hyviltä. Vähänkö mulla on taitavia ja viitseliäitä ystäviä!


Kun ensin olimme mässäilleet ja seurustelleet parisen tuntia, oli aika käydä vaihtariaarteiden kimppuun. Kaikki löysivät jotain mieluista kotiin vietäväksi, ja loput tavarat yksi kavereistani vie hyväntekeväisyyteen. Omiin käsiini jäi meikkauspeilin, kenkätelineen, seurapelin ja saippuoiden lisäksi kaverini edesmenneen äidin aikanaan käyttämä Polan mekko. Ensin epäröin, että se olisi tyyliini liian retro, mutta sitä kokeiltuani en nähnyt oikein muuta vaihtoehtoa kuin ottaa se. Se oli juuri sopiva ja näyttikin yllättäen aika lailla minulta. Jotenkin haikeaa.


Eiköhän oteta tämä joskus vielä uusiksi?

perjantai 20. helmikuuta 2015

Valoa!

Viime viikkoina olemme saaneet nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Viis siitä, että se on paljastanut armottomasti paskaiset ikkunat, tahmaiset lattiat ja joka ikisen pölyhiukkasen. Auringonpaiste on parasta lopputalvella. Kun sitä on pitkän ja pimeän talven ajan odotettu, ei parane keskittyä rutisemaan sotkuisesta kämpästä.


Itse vain tuotin lisää sitä sotkua, kun yhtenä aamuna aloin kittailla roskalavalta retuuttamaani tuolia hitusen ehompaan kuosiin. Ja siinä sitten työnteon päätteeksi totesin, että kylläpä tuo nuhjuinen istuin luo mielenkiintoisia varjoja siinä auringonpaisteessa.


Onneksi saa itse päättää, kiinnittääkö huomionsa lattialla pyöriviin kissankarvoihin vai johonkin aivan muuhun.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Vanha lanka, uusi pipo

Olipa kerran pipo. Muttei ollut toista kertaa. Ainakaan enää samanlaisena.


Vuodenvaihteessa 201314 neuloin pipon, jonka päädyin purkamaan aika tarkkaan vuotta myöhemmin. Myssy oli löystynyt muodottomaksi, ehkä siitäkin syystä, että olin lillunut se päässä ulkoporealtaassa huomattavan monia kertoja. Tai vain siitä, että olin käyttänyt neulomiseen turhan isoja puikkoja. Nuukana päätin nyt purkaa koko pipan ja neuloa samasta langasta paremman ja piukemman päähineen.


Pipon malli perustui yhteen Novitan ohjeeseen, mutta muuten käytin neulomisessa samoja speksejä kuin taannoisessa helmineulepipossa: samaa Naava-lankaa kaksinkertaisena, samankokoista pyöröpuikkoa, samaa silmukkamäärää. Palmikko tosin hieman kiristi neulosta tiukemmaksi ekaan reuhkaan verrattuna, mutta pipatsusta tuli melko lailla nappikokoinen nupilleni. Yksi Naava-kerä ei tosin harmillisesti enää riittänyt, vaan jouduin painelemaan lankakauppaan vielä aivan loppusuoralla. Ehkä pitää siis keksiä langasta vielä jotain muutakin.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Lämmittelijät


Tämä on viime aikoina ollut tavallinen näky takkahuoneessamme: me kolme vilukissaa tulen äärellä. Kaksi karvaista ja yhdellä kutimet. Kullakin oma jakkara.


Porukan neljäs tarkkailee tilannetta taka-alalta. Tai sitten tekee tarkkaavaisena töitä... Se ei ole niin lämmön perään. Eikä hyvän seuran. Möh. Onneksi meillä on kivaa näinkin.


Kylläpä vain on onnekasta, kun on oma takka. Mitä kissanpäiviä!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Mahalaukunvenytysharjoitus


Mitä ylellisyyttä. Näin voisin kirjoittaa joka kerta, kun saan kokata yhdessä ystävien kanssa (mitä on tapahtunut viime aikoina ilahduttavan usein). Eilen ruokailtiin kaveripariskunnan luona oikein pitkän kaavan kautta.


Menulla oli minulle monta uutta tuttavuutta, mutta näitähän foodiekaverini olivat jo tykönään testailleet. Jokaiselle oli etukäteen suunniteltu oma vastuualueensa, joten keittiössä oli jopa yllättävän rauhaisaa.


Menu
Päärynä-vuohenjuustosalaatti
Gnocchit pestolla
Beef wellington, palsternakkapyree ja punaviinikastike
Suklaakakku karamellisydämellä
Kuohuviiniä, punaviiniä, oluita


Ruoat valmistuivat laji kerrallaan. Maha täyttyi pikkuhiljaa, eikä janokaan ehtinyt tulla. Oluita harrastava isäntämme täytti laseja maailman huipuiksi rankatuilla juomilla. Toinen pariskunta oli taas hankkinut juotavaksi hyviä viinejä.


Suklaakakun karamellisydän eli "laava" ei aivan pysynyt leivoksen sisällä, mutta hyvää jälkkäri oli siltikin. Niin kuin kaikki muutkin ruokalajit. Eipä ollut ylläri.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Työhuone


Tässä sopessa istun kaiket päivät. Vasemmanpuoleinen työpiste on miehen, mutta käytännössä olen huoneen valtiatar, koska ukollani on myös oikea työpaikka. Minusta on ihanaa työskennellä koko huoneen levyisen ikkunan alla, koska tuntuu melkein kuin olisi itsekin ulkona. Lisäksi ikkuna antaa etelään, joten saan myös nauttia auringonpaisteesta (silloin kun sitä vain on tarjolla). Enkä harmittele yhtään, jos silmiä vähän häikäisee!


Käännöstoimistooni on makuuhuoneesta matkaa 10 askelta. Tämä on toisaalta kauhean näppärää  voi vaikka laittaa aamulla pyykit koneeseen ja pitää töistä tauon kun ohjelma on loppunut  mutta toisaalta myös ankeaa: työnteko ilman kollegoja on aika yksinäistä. Onneksi toinen kissa retkottaa usein läppärillä näyttöjen takana ja toinen tunkee syliin nukkumaan.


Pöydät ostettiin muutama vuosi sitten Ikeasta, ja ne ovat osoittautuneet tosi käytännöllisiksi, vaikka mielestäni ne voisivat olla hitusen söpömmätkin. Mies halusi välttämättä hankkia minulle hyväksi havaitsemansa Iskun Step-tuolin, enkä enää ihmettele miksi. Olen tosi huono koristelemaan paikkoja, mutta työhuoneen nurkkaan olen ripustanut jo lukioaikoina tekemäni piikkilankakoristeen. Seinällä on edellisen asuntoni ylijäämätapetista värkätty jättiruusuke, jonka ohjeen otin suomentamastani askartelukirjasta.



Purkkaa ja huulirasvaa kuluu paljon, käsirasvaa jonkin verran talvisin. Valokuva Gotlannin-reissulta nähdystä unikkopellosta herättää ihania muistoja. Alempi kuva on meidän katista, kun se oli vielä laiha... Ja ylläri ylläri: maalaamisesta innostuneena suunnittelin jo muodonmuutosta myös työhuoneeseen. Räikeitä värejä nämäkin ehdokkaat, mitäs pidätte?

tiistai 3. helmikuuta 2015

Marttojen macaron-ilta


Kun marttaillan aiheena on macaron-leivokset, voi helposti arvata, että osallistujia riittää. En kuvitellutkaan olevani tämän porukan ainoa sokerihiiri...


Tosin kun keittiössä häärää 25 leidiä, ei tekemistä riitä kaikille oikein millään. Itse en päässyt varsinaisesti edes osallistumaan macaronien leivontaan vaan keittelin vain täytteeksi tulevaa vadelmahilloa ja pursotin muutaman leivoksen. (Ei se mitään, marttailuun kuuluu myös sosiaalisten suhteiden ylläpito, mikä onnistuu sitä paremmin, mitä vähemmän itse tekemiseen keskittyy.) Macaronien tehtailua pitänee siis testata vielä kotioloissa. Mantelijauhopussi on kyllä ollut ostettuna jo parisen kuukautta.


Pakko silti myöntää, ettei macaroneissa ole mielestäni parasta maku vaan söpö ulkonäkö. Ja ehkä se pieni haaste, saako ne onnistumaan.


Pitäisiköhän sitä tarttua haasteeseen vaikka ensi viikolla?