perjantai 12. joulukuuta 2014

Älä tule paha kakku

Tämä on nyt sitä todellisuutta, jos mikä. Kauniiden kakkujen takaa voi löytyä nuhjuinen ja viluinen leipuri kolmeen paksuun paitaan pukeutuneena, keittiöön kertyvät sotkut ja tiskit ja joskus ehkä hiljainen päänsisäinen sadattelu. Nyt hankin myös kalliit ainekset, näin kauhean vaivan ja sain lopputulokseksi epäonnistuneen kakun.



Älä ymmärrä väärin, tykkään leipomisesta. Jopa siinä määrin, että välillä oikein etsimällä etsin syytä pyöräyttää kakku. Tällä kertaa se oli miehen firman pikkujoulut. Olin sen verran uhkarohkea, että päätin kokeilla ihka uutta ja kaiken lisäksi haasteelliseksi tietämääni reseptiä  silläkin uhalla, että kahvipöytään tulisi kaksi pahamaineista ranskalaiskulinaristia. Muiden työntekijöiden ruokatuntemusta toki vähättelemättä.


Ohje vaati 750 grammaa vaniljavanukasta, mutta kaupassa oli vain mansikkatäplitettyä Paulaa. Ronklasin punapilkut pois niin hyvin kuin sain. Muuten kaikki sujui hienosti löllön hyydytysvaiheeseen asti. Soosi jymähti vatkauskulhoon, eikä lopputulos sitten näyttänytkään ihan toivotunlaiselta...


Tällaisen jämäpalan sain paluupostissa itsenikin maisteltavaksi. No, olenpa parempiakin kakkuja syönyt. En usko, että kunnianhimoni riittää uuteen kokeilukertaan ainakaan maun takia. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että saan nykyään testatuksi monia aivan uusia reseptejä enkä jumita vain tutussa ja turvallisessa leivonnaisrepertuaarissa.


(Jos haluat arvioida kakun epäonnistumisasteen paremmin ja ymmärtää, miten totaalinen fiasko kakkuni oli ulkomuodollisesti, katso alkuperäinen ohje täältä. Aina ei mene niin kuin Kinuskikissalla...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?