maanantai 10. marraskuuta 2014

Lauantaiaamu

Meidän viikonloppuaamuihimme kuuluu myöhäinen aamupala, yleensä miehen heräämistä odoteltuani. Minä keitän ukolle kahvin ja itselleni teen, kun taas mies surauttaa molemmille yhteisen jättismoothien. Teemukini on oltava iso. Haudutan teepussini vääräoppisesti vain sekunneissa ja molskautan oheen lusikallisen hunajaa. Lisäksi pistelen leipää, joskus pelkällä Oivariinilla (etenkin jos on oikein hyvää leipää, nyt ei kylläkään ollut) ja joskus leikkeleellä. En voi kieltää itseltäni "aamupalajälkiruokaa", joten nautin säännönmukaisesti myös keksin tai pari  tai jääkaapista usein löytyviä leivonnaisjämiä.


Kattaukseen emme jaksa panostaa, vaikka se toki kivaa olisikin, vaan sapuskat nautitaan usein pöydällä lojuvien lehtien ja kirjojen lomassa ja päällä. Ei se meitä haittaa. Mies on yrittänyt opettaa minulle leipälautasen käyttöä, taitoa jota en saanut mukaani lapsuudenkodista, mutta en vieläkään osaa. Kotona saa olla reilusti juntti (ja säästää tiskiä). Päivän Aamulehti jaetaan osiin ja luetaan yhtä aikaa. Yleensä yritän omia itselleni A-osan, jonka lukemiseen saan kulutettua vähintään tuplasti niin kauan kuin miehellä menee B-osaan.


Toisinaan koemme kissahäirintää ja leivänpäällisten kerjäämistä. Tai sitten saamme todistaa muunkaltaista kattisirkusta ja -rallia. Lehden toisen osan odottamiseen turhautuneena tai muuten vain aamiaisesta tyydyttyneenä mies usein köllähtää sohvalle netin ääreen, ja hetken päästä saatan lyöttäytyä joukkoon. "Mitähän sitä tänään oikein tehtäisiin?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?