Himmelien sesonki alkaa pian olla käsillä, vaikka meillä ne ovat killuneet katosta kuukausikaupalla. Sinänsä nurinkurista, että ne ripustetaan näytille vuoden pimeimpään aikaan, kun niiden parhaimmat puolet tulisivat esiin auringonvalossa. Tai niin ainakin minusta. Jos itse himmelien katseleminen on kiehtovaa, entäs niiden seinällä kieppuvat ja jatkuvasti muotoaan muuttavat varjot?
Kolmaskin, suuritöisempi himmeli on tekeillä, mutta niin se on ollut ehkä puoli vuotta. Valmistuu kun valmistuu. Eilen sain tietää, että saisin todennäköisesti opettaa himmelien tekoa marttaporukalleni vuoden päästä syksyllä. Täytyy pitää taitoja yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs sanot?