tiistai 23. syyskuuta 2014

Kaupunki herää yöhön

Kävelin lauantai-iltana Tampereen keskustan poikki. Olin menossa juhliin, hame päällä, korot kopisten ja kukkapuketti ranteesta kiikkuen. Tuntui erikoiselta. Tuntui turistilta. Kaupunki näytti yllättävän virkeältä ja elävältä. Poikkesin itse asiassa jopa hotellissa vessassa, mikä varmasti lisäsi turistioloa (juu, oli hätä, ja hotellin vessa tuntui ideana sopivan vaaralliselta ja oudolta). Kuvittelin, että juhlapaikkana toimiva saunatila oli jossain maan alla, mutta vielä mitä. Pääsin kattoterassille.


Yleensä omaa kotikaupunkiaan ei katsele "ulkopuolisen" silmin, mutta oikeastaan turistia voisi leikkiä useamminkin. Silloin ehkä huomaisi paremmin, mitä kaikkea hienoa ympärillä onkaan. Sinänsä hassua, että hämärän laskeuduttua maisema näyttää usein vieläkin kauniimmalta. Pimeys piilottaa kauneusvirheet, ja valot ohjaavat katseen kauniisiin asioihin. Yläkantista vaikutelma korostui tietysti entisestään.

Tämä on myös syy siihen, miksi nautin syksyisistä iltakävelyistä asuinrakennusten liepeillä. Pimeä sumentaa rumimmatkin talot, ja valoa tuikkivista ikkunoista tiirailtuna asunnot näyttävät järjestään kodikkailta ja viihtyisiltä. Yhtäkkiä joka puolella on tunnelmaa.

Nyt haluan nauttia syksystä, sen hämärästä ja kaikista valopilkuista, niin konkreettisista kuin kuvaannollisistakin. Ja pukeutua hameeseen niin pitkään kuin kylmyydeltä tarkenen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?