torstai 31. heinäkuuta 2014

Normandian päihinnousu


Normandian-kiertueen ohjelmamme oli tiivis – siitäkin huolimatta, että tällä kertaa en ollut lainannut kirjastosta yhtään matkaopasta enkä lukenut netistä reissuvinkkejä, kuten tavallisesti teen. Vain reilussa vuorokaudessa olimme nähneet Ranskan kauneimpiin kyliin lukeutuvan Rochefort-en-terren, Saint-Malon vanhankaupungin ja Mont Saint-Michelin luostarisaaren. Jo siinä kohtaa matkatahti alkoi uuvuttaa, ja päädyimme vetämään ohjelmalistaltamme pari kohdetta yli.


Se totisesti kannatti. Varasimme Normandian maihinnousupaikkojen läpi ajamiseen koko päivän, mutta poikkesimme vain Pointe du Hocissa ja amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalla, joten vietimme loppupäivän Cabourgissa hyvän ruoan ja merimaisemien merkeissä.


Seuraavana päivänä kiersimme route du cidren leppoisin mielin, pysähdellen välillä kuvaamaan puiden muodostamia tunneleita, joiden läpi ajoimme (sellaisista olin halunnut kulkea aina satukirja-ajoistani asti). Reitille osui taas yksi Ranskan söpöimmistä kylistä, jonka kori- ja hattukaupasta olin lähellä ostaa itselleni (ainakin omasta mielestäni) elegantin hellehatun. Pikkuruisella siideripanimolla maistelimme siidereitä, pommeauta ja omenamehua ja saimme privaatin kierroksen panimon tiloihin.


Lopulta suunnitelmamme menivät taas kerran uusiksi, kun päädyimme illaksi läheiseen Honfleurin merenrantakaupunkiin. Yhtäkkiä meillä olikin aikaa käydä hölkkälenkillä, syödä inspiroivasti sisustetussa ravintolassa, ihmetellä auringon vajoamista horisonttiin ja hörppiä siideriä Le Havren öisiä valoja katsellen.

Vaikka olemme yrittäneet takoa asiaa päähämme jo monta kertaa aiemminkin, viimeistään tällä reissulla opimme, ettei loma tunnu lomalta ilman hengähdystaukoja. Kahden aikaansaavan ihmisen on tuntunut yllättävän vaikealta sisäistää tätä simppeliä asiaa. Tietenkin on houkuttelevaa nähdä matkan aikana mahdollisimman paljon, mutta matkakohteiden liiallinen koluaminen alkaa ennemmin tai myöhemmin tuntua suorittamiselta. Kalenteriin on varattava oma aikansa myös päämäärättömälle haahuilulle, ja mieluiten vielä niin, että sen tarkka ajankohta on liikuteltavissa. Jos reitille osuu kiva hiekkaranta, voi vain parkkeerata auton tienvarteen, käydä kahlaamassa rantavedessä ja katsella, kuinka lokit taistelevat välipalaksi napatusta meritähdestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs sanot?