sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Etsi keksi


Tässä yhtenä iltana sohvalle köllahtänyt mies alkoi mainoksen uhrina mankua Magnum-jäätelöä. Köllähtäminen oli siinä kohtaa itsellänikin ohjelmassa, joten päätin kauppareissun sijaan tehdä tutkimusmatkan keittiönkaappien syövereihin ja kyhätä ukolleni (ja itselleni) kunnon jäätelöannoksen. Pakastimessa pyörineen vaniljajätskin kaveriksi löytyivät kinuskikastike, nektariini, suklaahippukeksi ja koristepallerot.


Tyhjää lautasta keittiöön viedessäni tajusin kuitenkin, ettei suklaahippukeksi ollutkaan ikinä päätynyt annokseen asti  en ollut erottanut sitä keittiön työtasosta!


Keittiökalusteet ovat ainut juttu, joka remontissa jäi ennalleen. Itse en olisi tällaista graniittitasoa valinnut; siitä ei erota helposti leivänmuruja, kuivettuneita kissanruoanjämiä eikä nähtävästi myöskään suklaahippukeksiä. Välillä tulee siis laskettua voileipänsä vahingossa ikävään sotkuun. Toisaalta pakkohan se on tunnustaa, että kivitaso on mahdottoman kätevä, koska kuuman kattilan voi laskea keittiössä ihan mihin vain. Suhteeni punaruskeisiin korkeakiiltoisiin kaapistoihin on samanlainen. Niiden tyyli ei kuvasta meitä kumpaakaan, mutta likimain 20 vuotta palvelleet, laadukkaat kaapit olisi ikävä (ja etenkin kallis) korvata vain näön takia, koska ne ovat edelleen täysin moitteettomassa kuosissa.

Suklaakeksiepisodi sai minut kuitenkin tajuamaan, että omannäköisessä – valkoisessa, melko koruttomassa mutta silti ehdottoman kodikkaassa – keittiössä ottaisin paljon mieluummin esimerkiksi leivonnan vaihekuvia blogiini. Itse leipomista en voi väittää keittiön ulkomuodon estävän. Vaikka ostetaan meillä myös kaupan suklaacookieita ja jätskiä.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Viherhuone


Semiaurinkoisen päivän kunniaksi jatketaan kotikierrosta tuoreilla kuvilla. Saanen esitellä: viherhuone, jota myös hampaidenpesuhuoneeksi kutsutaan. Tila on entinen parveke, joka vessan viereisen sijaintinsa ansiosta palvelee siis satunnaisesti hampaidenpesutilana. Enpä olisi arvannut, että kodissani olisi joskus oma huoneensa tuollekin toiminnolle... Jos viherhuoneeseen ei olisi nyt sijoitettu miehen rakasta istuinta, näkisin siellä myös pikkuisen söpön kahvittelupöydän ja pari tuolia. Joku kaveri taisi myös ehdottaa, että tilaan sopisi hauskasti matala itämainen pöytä, jonka ääressä istutaan lattiatyynyillä. Kasvit ovat joka tapauksessa viherhuoneen must-juttu, sanoohan sen jo tilan nimikin. Myös ulkona rehottava lehmus tuo huoneeseen asiaankuuluvaa vehreyttä.



Vitriini on rakennettu iskän mummulasta pelastettujen ikkunoiden ympärille. Sen takaseinään lätkäistiin vielä jämätapettia lisäeloa antamaan. Nyt kaappi on sullottu täyteen kirjoja, joten eloa siinä on kyllä muutenkin. Rungollinen limoviikuna odottaa vielä kauniimpaa ruukkua. Matkalaukut olen dyykannut roskalavoilta, ja ylemmän lukot piti hajottaa, koska kapsäkin mystinen sisältö oli tietenkin pakko paljastaa. Sisältä löytyi ainakin likainen merimiessäkki! Aralian sain viime talvena kaveriltani, mutta ilmeisesti se on kierrellyt jo useammassakin kodissa elämänsä aikana.


Kissojen kiipeilypuu vilahtikin jo aikaisemmissa postauksissa. Sen käyttöaste on parantunut koko ajan; nyt siihen jo kynsitäänkin! Myös traakkipuun betoniruukku on syntynyt omin kätösin. Oikeassa reunassa hapsottava limoviikuna on peräisin kummitädiltäni, joka työnsi sen taannoiseen yksiööni, koska hänen omakotitalossaan ei kuulemma ollut sille tilaa... Limosta on vuosien saatossa muodostunut läheinen ystäväni.


Vanhan kaappikellon miehen isä on aikoinaan ostanut antiikkiliikkeestä. Ennen talon remonttia se seisoi alakerran aulassa, mutta nyt se on löytänyt paikkansa viherhuoneen viereiseltä käytävältä. Viherhuoneen liukuovet ovat itse asiassa "tavalliset" Kirenan kaapinovet. Huoneen sisustuskokonaisuus saattaa ehkä olla sekalainen, mutta ainakin lähes kaikilla tavaroilla on oma tarinansa ja historiansa, oli se sitten pitempi tai lyhyempi.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Himmelien kesä



Kesäisen vehreä lehmus ja himmelit sopivat kiltisti samaan kuvaan. Kuka sanoo, että nämä olkikoristeet kuuluvat vain jouluun? Ainakin itse näen ne pikemminkin geometrisinä kaunokkeina, joiden kieppumista voi tuijottaa vaikka rauhoittumismielessä. Tykkään näistä kahdesta simppelistä mallista niin paljon, että kun annoin toisen niistä lahjaksi, tein heti itselleni uuden samanlaisen. Tällä hetkellä keskeneräisenä on isompi himmeliprojekti, joka sekin valmistuu hitaasti mutta varmasti, ehkä sitten ensi jouluksi.



lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannus





Juhlimme keskikesää keskimääräistä koleammassa kesäsäässä, mutta sentään ”oikeaoppisesti” mökkimaisemissa. Varusteina olivat sateenvarjo, kaksinkertaiset housut, kumpparit, villasukat, tumput ja pipo mutta onneksi myös vuoallinen brownieta, sisustuslehti sekä perämoottori. Ensimmäiseksi mökille saavuttuani halusin keittää lämmittävää teetä.





Kuuman juoman lämmittämänä saattoikin sitten lähteä veneajelulle, joka oli miehen juhannuksen must do -juttu. Taivas valui lähipilvistä pahaenteisesti, mutta me kastuimme vain parilla pisaralla ja saimme jopa nauttia puolen tunnin ajan ihka oikeasta auringonpaisteesta. Lähirantojen mökkien tiirailu järveltä käsin viritti varsin mukavasti juhannustunnelmaan: ihmiset alkoivat kerääntyä ulkogrillien ja pihapöytien äärelle, ensimmäisten saunojen piiput tupruttelivat jo savua, rantojen risukasat odottelivat vielä sytyttämistään, ja varsinkin lapset ja koirat vaikuttivat osaavan nauttia mökkeilystä ja kesästä.






Meillä ei ollut kokkoa, mutta saimme ihan kohtuulliset savut grillistämme, kun keräsimme sinne maasta tuoreeltaan nypittyjä kuusentaimia – ihan vain koska lapsetti ja se oli kivaa. Pian kuvan ottamisen jälkeen alkoikin hetkellinen hirmumyrsky, joka pölläytti puoliksi palaneet havut sisäfileisiimme ja sai grilliin niin mahtavan vedon, että bataattinyyttimme olivat kärähtää. Ruoka maistui silti hyvältä ja sen päälle otetut löylyt ehkä vieläkin paremmilta. Uimaan ei tehnyt mieli, mutta onneksi meillä oli myös hyvä tekosyy olla pulahtamatta veteen, nimittäin laiturin penkille pesänsä tehnyt lokki, joka vartioi jälkikasvuaan kovaäänisesti.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Hemma hos Heidi




Kävin kylässä Heidillä. Koska olin nokkela, ymmärsin varustautua kameralla  ajatuksenani on nimittäin ollut lanseerata blogiini kylässä-kategoria, johon tulee juttuja tuttujen oivaltavista sisustuksista. Ja Heidin kotona on totisesti ihanan visuaalista! Esteetikkoasukas on sirotellut asuntoonsa kaikenlaisia pieniä kuriositeetteja, joten ihmeteltävää riittää pitkäksi aikaa, vaikka neliöitä yksiössä ei ole monta.




Paljon kasveja, luonnonmateriaaleja, koreja, rasioita, hopeaesineitä, tauluja, tummaa puuta, mustaa ja valkoista. Elämää nähneitä huonekaluja, mietittyjä asetelmia ja uusia ideoita. Itse tehtyä ja itse keksittyä. Tässä kodissa nähdään, että käyttöesineetkin voivat olla kauniita, eikä koristeita tarvitse välttämättä ostaa erikseen. Tuntuu, kuin mikään esine ei olisi paikallaan sattumalta.



Yllä olevissa kuvissa vilahtelevat valokuvataulut vaatekasoista muotoiltuine hevosineen herättävät kuulemma keskustelua joka kerta, niin nytkin. En ihmettele, ne olivat hämmentävän upeita. Kuvat on ottanut ruotsalainen Ulrika Kestere.



Ihanan sisustuksen lisäksi asukki tunnetaan ihanista leipomuksistaan. Tarjolla oli monikulttuurinen kattaus muun muassa focacciaa, drømmekagea, aleksanterinkakkua ja mielenkiintoista "pohjoismaista" sangriaa. Etenkin focaccia iski makuhermooni niin kovaa, että pöllin ohjeen ja ehdin jo itsekin leipoa sitä. Hedelmälaatikko toimitti hauskasti tarjoiluastian virkaa.


 Ja sitä paitsi, miksei vessakin voisi olla ylellinen paikka. Terälehtiä peilihyllyllä...

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Synttärisankari puussa



Pikkukattimme Marla täyttää tänään vuoden! Se syntyi 15.6.2013 kouvolalaisessa maatalossa noin 50 kissan populaatioon. Meille se tuli Kisu ry:n kautta syyskuun alussa. Siitä lähtien ollaankin kiehnätty, hellitelty, lellitelty, maata lötkötetty lattialla takatassut oikosena, leikitty tuntikaupalla muistitikun korkilla ja kerjätty kinkkua. Ihana Marla!



Talomme nurkalta kaadettiin keväällä puu, ja pyysin arboristia sahaamaan siitä meille kissanpuuksi sopivan pätkän. Pätkä karsittiin, puunattiin ja tuunattiin, ja nyt se on viherhuoneessamme. Koska puu on hieman pelottava, kissoja piti aluksi houkutella siihen kinkun avulla, mutta tänäänkin Marla kipusi sinne heti aamusta itsekseen. Taitaa olla oksissa vielä kinkunhajua.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Kodinhoitohuone

Tsekkaas tätä! Vaaleanpunainen – ei vaan tietenkin vanha roosa – kammioni on viimein viimeistelty! Listat on lyöty seinään, ovet paikalleen, lattia puunattu (juu, ei se tuon kauniimmaksi muutu) ja muutama sisustusesine hankittu.

Kirjoitin tästä jo parikin päivitystä, mutta tässä muistinvirkistykseksi vielä kalsea ennen-kuva jälkeen-kuvien kaveriksi:



Tyylistä voi olla monta mieltä, mutta sen kehtaan sanoa, että viihtyvyys parani sadalla prosentilla. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kodinhoitohuone jos mikä on paikka, jonka sisustuksessa voi irrotella. Enkä sitä paitsi olisi voinut uskoa, että tämä huone on nykyään se, joka esitellään ylpeänä kylään tuleville vieraille – ja niin tekee jopa mies!






Kissakin mätsää sisustukseen, tietty.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Aurinkoa takapihalla



"– – ja oli siinä sekin, asiaa kun tarkemmin ajatteli, että nurmikolla oli äkkiä kaikesta huolimatta jotenkin erityisen hyvä maata, rupesi raukaisemaan, ja taivaalla lensi lokki ja jotenkin se oli levollinen näky vaikka kuinka yritti tähdentää itselleen ettei se siellä levollisena tai mitenkään virkistysmielessä liitele, kunhan kyttää ravintoa tai kaavailee jotain tihutöitä – "

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Kesäkausi on avattu

Eilen juhlittiin kesää. Ei kai tarvita sen kummempaa syytä kutsua koolle tärkeitä ihmisiä ja syödä yhdessä grilliruokia sekä muita herkkuja.









Kesän juhlistamiseen ei nähtävästi tarvita edes auringonpaistetta. Onneksi meillä on mahtavia kavereita, jotka viitsivät painella sangriaan tulevat sitruunankuoret täyteen mausteneilikoita. Tuovat nyyttärikekkereihimme upeita omatekoisia dippikastikkeita. Taitavat lihan marinoimisen ja ilahduttavat kukkakimpuilla. Tuovat nyyttäriruokia neljän edestä ja auttavat kokemattomia pestontekijöitä. Irrottavat kiinni jymähtäneen suklaajuustokakun vuoasta. Vapauttavat miehen välillä syömään grillauspuuhista. Leikittävät kissoja. Soittavat miehen musalaitteena toimivaan kännykkään ja päätyvät kaiuttimeen. Sammuttavat liekehtivän grillin. Jäävät siivoamaan terassia puoli kolmelta yöllä.










Luulen, että kesä on juuri tätä varten. Kiitos, ystävät.