torstai 27. maaliskuuta 2014

Kotityöindikaattori


Syntyykö teillä koskaan vääntöä siitä, kumpi tekee enemmän kotitöitä? Meillä asian ratkaisemiseen on jopa yritetty luoda indikaattoria: omalla tyylillä litistetyt tyhjät maito- ja mehupurkit pahvinkeräyspaikassa. Litistystekniikkamme on erilainen, joten aina kun keräyspaikka täyttyy, kotitöiden tekosuhde viimeisten 23 viikon osalta voidaan todeta yksinkertaisella laskutoimenpiteellä. Tai näin mies on ainakin päättänyt.


Meillähän käy usein niin, että tiskiallas täyttyy vähitellen tyhjistä, valutettavina olevista purkeista. Parhaimmassa kokoelmassa on ollut varmaan lähemmäs kymmenen purkkia. (Ja kyllä, meillä juodaan hitosti maitoa. Ja käytetään enimmäkseen tiskikonetta.) Vaikka molemmat meistä ovat patalaiskoja litistäjiä, kotityökingin arvonimi houkuttaa hitusen kumpaistakin. Purkkivuoren kerryttäminen altaaseen oman pisteluvun kasvattamiseksi on kuitenkin riskaabelia, koska yhtäkkiä saattaakin huomata toisen ehtineen litistää koko satsin ja netota siten koko potin. Yhden purkin litistäminen kerrallaan ei taas motivoi pätkääkään.


Tällä kertaa voitin minä (ylempi kasa). Paikalla oli jopa virallinen valvoja, joten turha mutista, mies.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Konttorilla



Uskallan väittää, että miehen firman tämänhetkinen office on ehkä yksi Tampereen näyttävimpiä ja ainakin inspiroivimpia toimistoja. Kävin tallentamassa paikan kuvin, koska kevään aikana on edessä muutto toisaalle.





Punatiili, marmori ja lasitiili luovat ainutlaatuisen tunnelman, ja kaari- ja kattoikkunoista tulvii tilaan valoa. Tätä paikkaa jopa minun tulee ikävä.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Raparperi-inkiväärilimonadi ja suklaasalami


Tässä vielä kaksi lukupiirissä tarjoamani ja hyväksi havaitsemani herkun reseptiä. Raparperi-inkiväärilimonadi-nimellä kulkenut juoma ei maistunut erityisen limsamaiselta vaan ehkä enemmän mehulta, mutta limsana tarjottuna se ainakin kuulostaa jännemmältä. Se oli helppo ja nopea tehdä, ja siinä oli yllättävän paljon makua. Aion taatusti keitellä sitä vielä uudemmankin kerran. Ja ehdottomasti keväällä, jolloin tuoreet raparperit saa käydä nyhtämässä takapihalta. Ohjeen pöllin Lisa Lemken Syödään porukalla -kirjasta, josta olen muutenkin tehnyt jo yhtä sun toista.

Raparperi-inkiväärilimonadi

1 ½ litraa valmista limonadia

200 g raparperia
30 g tuoretta inkivääriä (noin 5 cm:n pala)
1 dl sokeria
1 ½ litraa vettä
jäitä

Suikaloi raparperi sekä kuori ja leikkaa inkivääri ohuiksi viipaleiksi. Laita ainekset kattilaan (ei alumiiniseen) sokerin ja veden kanssa. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja anna nesteen vetäytyä 10–15 minuuttia. Siivilöi neste ja anna sen jäähtyä.

Kaada limonadi karahviin ja laita joukkoon reilusti jäitä – mieluiten isoja jääpaloja, jotka eivät sula ja laimenna limonadia niin nopeasti.

Jos limonadia jää yli, sen voi mainosti kaataa hyvin puhdistettuun pulloon, jota voi säilyttää jääkaapissa pari päivää. Voit myös pakastaa limonadin puhdistetuissa muovipulloissa – älä vain täytä niitä täyteen asti, koska nesteen tilavuus kasvaa jäätyessä.


Suklaasalamin ohjeen muokkasin parista eri reseptistä gluteenittomaan ruokavalioon sopivaksi ja kotoa löytyneitä pähkinöitä käyttäen. Vaihtoehtoisesti pötkylään voi käyttää myös pistaasi- tai saksanpähkinöitä ja lisäksi keksinmuruja. Mausteeksi sopisi myös rommi, meillä nyt sattui olemaan konjakkia. Man tager vad man haver, kuten Ruotsin keittotaidon äiti Cajsa Wargkin jo 1700-luvulla sanoi. Pötkön leikkaantumisessa olisi vielä parantamisen varaa, mutta kannattaa antaa salamin pehmetä jonkin aikaa huoneenlämmössä, niin siivuista tulee parempia.

Suklaasalami

1 pieni tanko, noin 10 palaa

30 g hasselpähkinöitä
20 g manteleita
25 g rusinoita
20 g voita
85 g tummaa suklaata
1 ½ rkl appelsiinimarmelaadia
2 tl konjakkia

Pilko hasselpähkinät, mantelit ja rusinat karkeaksi. Sulata voi mikrossa. Pilko suklaa, laita se kulhoon ja sulata se mikrossa lyhyissä jaksoissa. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Muotoile massasta noin 4 cm:n levyinen pötkö (se voi olla tässä vaiheessa hyvinkin epämääräinen), nosta se tuorekelmun päälle, kääri kelmu massan ympärille ja pyörittele massa tasaiseksi tangoksi. Laita tanko jääkaappiin vähintään vuorokaudeksi. Avaa kelmukääre ja pyörittele tanko tomusokerissa tai tee niin kuin minä ja sutkuta sokeria pötköön pullasudilla. Leikkaa suklaasalamista 0,5 cm:n paksuisia siivuja.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Jäädytetty terriini vadelmagranitén kera

Jos omia tekeleitään saa kehua, ja kyllähän niitä saa, niin tämä se vasta oli hyvää. Suklaaterriini kuulostaa jo nimenä sellaiselta, että sitä kannattaa tarjota vaikka anoppikokelaalle (itse ainakin aion korottaa tällä miniäpisteitäni). Vadelmagranité vielä siihen kylkeen, niin avot. Ohjeet ovat Elisabeth Johanssonin kirjasta Suklaata. Jossa on muuten ihan päteviä reseptejä enemmänkin.


Jäädytetty terriini

10 annosta

150 g raakasuklaata (70 %)
100 g tummaa suklaata (64 %)
125 g huoneenlämpöistä voita
75 g hunajaa
3 keltuaista + 3 valkuaista

Pilko suklaat (itsehän käytin vain 250 g tavallista tummaa suklaata) ja sulata ne voin ja hunajan kanssa vesihauteessa tai mikrossa. Vaahdota keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoissa. Ota vesihaude liedeltä. Vatkaa keltuaiset suklaamassan joukkoon ja kääntele sitten varovasti joukkoon valkuaiset. Kaada suklaataikina kelmulla vuorattuun terriinivuokaan ja laita vuoka pakastimeen vähintään 5 tunniksi tai anna sen seistä yön yli.


(Yllä olevassa kuvassa massa on siis vasta menossa pakastimeen, eikä kokonaisuus näytä erityisen siistiltä. Mutta kun terriinin kumoaa, siitä tulee ihan nätti. Oikeassa terriinivuoassa siitä tulisi varmaan vielä nätimpi.)


Vadelmagranité

225 g jäisiä vadelmia (meidän pakastimesta löytyi vain 160 g, mutta makua tuli niistäkin)
1 dl vettä
½ dl sokeria
1 dl punaviiniä

Koristeluun
400 g tuoreita vadelmia

Lämmitä vadelmia kattilassa veden kanssa, kunnes ne ovat pehmeitä. Valuta ne siivilässä kulhon päällä. Sekoita mehuun sokeri ja punaviini. Anna nesteen seistä pakastimessa yön yli. Ota kulho pakastimesta ja raaputa granitésta hilettä haarukalla tai vatkaa sitä sähkövatkaimella (anna sen tarvittaessa seistä ensin 5 minuuttia huoneenlämmössä).

Leikkaa terriini viipaleiksi ja tarjoa se jääkylmänä yhdessä vadelmagranitén ja tuoreiden vadelmien kera.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kirjatoukat – vai sokeritoukat?



Makeaa × 7. Mausteista kaakaota, jäädytettyä suklaaterriiniä vadelmagranitén kera, marinoituja hedelmävartaita, suklaasalamia, appelsiinimuffinsseja ja raparperi-inkiväärilimonadia. Meniköhän jo överiksi?

Pahaa pelkään, että lukupiirimme muuttuu pian ruokapiiriksi. Tapaamisissamme puhutaan jonkin verran luettavana olleesta kirjasta mutta syödään paljon ja juorutaan kohtuullisesti. Kokoonnumme toistemme kotona, ja ruokatarjoilu on yleensä hengästyttävän runsas. Tällä kertaa emännöin minä. Koska makeiden herkkujen tekeminen luonnistuu minulta suolaisia ruokia paremmin, päätin nyt tehdä vain monensorttista nannaa. Etenkin kun oli intoa ja pitkästä aikaa taas aikaa.



Kokeilin suurinta osaa sapuskoista nyt vasta ensimmäistä kertaa. Pöydän kingiksi osoittautui täyteläinen terriini, joka oli kuin kylmää, tiiviksi pakattua suklaamoussea. Punaviininen vattugranité sopi mainiosti sen kaveriksi. Hedelmävartaiden marinadi sen sijaan ei ollut tarttunut kelvollisesti kuin omenoihin – olisi pitänyt uskaltaa antaa palojen lillua kauemmin liemessä. Nyt inkiväärin, mintun, hunajan ja sitruunan aromi tuntui niissä vain hentoisesti. Mutta onneksi hedelmät maistuvat hyviltä sellaisinaankin.




Ai niin, uskallanko sanoakaan: lukupiirimme luki siis täksi kerraksi Pekka Hiltusen Ison...

torstai 20. maaliskuuta 2014

Ja keskellä nököttää kivi

Talvi yrittää vielä sinnitellä. Muutama päivä sitten kävimme kiertämässä Nokian Kivikeskujärven, joka on pieni vesitilkka metsän keskellä luonnonsuojelualueen upeissa maisemissa. Kivikeskun-lenkki on juuri sopiva reippailuretki tällaisille kaupunkilaisretkuille, jotka pääsevät ajamaan autolla metsän reunaan ja voivat siitä aloittaa rämpimisen.



Järven keskellä todella on iso siirtolohkare. Sen nimeäjiltä ei vaadittu erityisen rikasta mielikuvitusta.



Viime syksynä kävimme järvellä pariinkin otteeseen, ja varsinkin toisella kertaa paikka näytti todella upealta kaikissa murretuissa sävyissä. Vanha ruuhi ei olisi voinut löytää parempaa paikkaa viimeiseksi leposijakseen. Nyt väistyvän talven kunniaksi jää oli innostunut leikittelemään erilaisilla kuvioilla, tähdillä ja ympyröillä. Luonnon taidetta.


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Sunnuntaibrunssi

Jos jokin on mukava sunnuntaiajanviete, niin brunssin nauttiminen yhdessä ystävien kanssa. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Sellainen oli viime sunnuntaimme. Suosittelen lämpimästi!



Kotibrunssia suunnitellessa on hyvä muistaa muutama juttu:

- Hankkikaa tarjottavat nyyttärimeiningillä. Jokainen satsaa vitosen, ja kasassa on jo aimo annos syötävää. Eikä isäntäväen tarvitse kaivaa kuvetta yksin. Tai kierrättäkää brunssi-isännyyttä.
- Toki on näppärää, jos isäntäväellä on riittävän iso keittiö ja ruokapöytä. On lattialla istumisessakin silti oma tunnelmansa, mutta ruokien valmistaminen isolla porukalla on väistämättä hieman tiivistunnelmaista keittokomerossa.
- Sopikaa etukäteen, kuka tuo mitäkin. Kukaan ei halua syödä pelkästään kolmea kiloa ruisleipää.
- Hassuista pakkauksista saa lisäbonusta.



- Taustamusiikin merkitystä ei voi kyllin korostaa. Musan on hyvä olla jotain sopivan letkeää, ettei pahimpiakaan aamuntorkkuja ahdista.
- Ruoan esillepanoa voi miettiä, ainakin esteetikkojen kotona. Nyt nautiskellaan, joten heittäkää edes räikeimmät muovipakkaukset pois ja siirtäkää sapuskat kunnon lautasille!



- Ei silti pidä leikkiä liikaa blogielämää vaan kannattaa keskittyä olennaiseen. Kivaan ruokaseuraan ja suolaiseen pekoniin. Mitä nyt vähän tapahtuman valokuvaamiseen.



- Kissat voi myös pitää kaukana brunssipöydästä, etenkin jos viereisillä tuoleilla istuu allergisia.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Suurta kauneutta




Olisiko ollut juuri lukemani Pekka Hiltusen Iso, joka sai minut kuvaamaan kuihtuvia kukkia. Kirja kertoo ylipainoisesta ja yksinäisestä Annista, jonka sisällä myrskyää kapina lihavien syrjintää vastaan. Itseäni eniten liikuttaneessa kohtauksessa Anni haluaisi viedä ystävyyttään tarjonneelle, juuri poikansa menettäneelle vuokraemännälleen kimpun kukkia, mutta hänen rahatilanteensa ei anna myöten. Sitten hän keksii pyytää floristia täydentämään tuoreiden kukkien kimppua myös roskikseen menossa olevilla, hiukan nuupahtaneilla kukkasilla.



"Minä ajattelin, että se on niin kuin elämä. Elämähän menee niin, että siinä on aina meneillään asioita eri vaiheissa. Jotkut asiat alkaa, toiset loppuu, ja aina ei voi tietää mitkä niistä jatkuu. Joskus asiat ja ihmiset voi kulkea rinnakkain kauan, joskus ne kohtaa ihan vain hetken. Mä halusin kimpun, joka juhlistaa koko elämää ja aikaa. Miten kaikki on yhtä aikaa haurasta ja kaunista."